Kilpakosijat

Kaksinäytöksinen pila
Kirj.
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1928.
Raski, talon isäntä. Elli, hänen tyttärensä. ANTTI, | ESKO, | Raskin renkejä. MIKKO MÖYKKY, Ellin kosija. PUHEMIES.
Tavallinen talonpoikaistupa. Esiripun noustessa nähdään Elli huoneen perällä kehräämässä, Antti vuolee kirvesvartta, Esko istuu jouten ja tupakoi.
Esko . Vai niin Elli tuumii. Olenpa sentään varma, että myöntävän vastauksen antaisit, jos pulska, reipas poikamies tulisi sinua vaimokseen kysymään.
Antti (ponnahtaa seisoalleen). Esimerkiksi tämmöinen mies. Katsopas tänne, Elli. Kun minunlaiseni puolikomea poikamies tulisi luoksesi, tarttuisi käteesi ja sanoisi: armas Elli, tulehan vaimokseni, — niin melkeinpä se jo alkaisi silloin sointua kaupan ääneltä. Eikö niin, Elli?
Elli . Pyh! Ei likellekään. Minä silloin kauniisti sanoisin: paljon kiitoksia, hyvä herra, ei meillä vielä ole suurtakaan kiirettä naimisiin.
Antti . Hoh, kopeanapa nyt ollaan.
Esko . Hah, hah, hah! Siinä oli, Antti, sinulle hiukan oppia kosintataidossa.
Elli . Sitä taitoa Antti kyllä vielä tarvitseekin.
Esko . Vai tarvitsee Antti oppia kosintataidossa; tuon voit, Antti, painaa mieleesi. Muista, ettet vastaisuudessa tee kosintaasi näin julkisuudessa, vaan kahden kesken. Elli pitää luullakseni siitä tavasta enemmän.