Musta villakoira, ja muita jutelmia

ja muita jutelmia
Kirj.
Englannista suomensi
V. Hämeen-Anttila
Helsingissä, Suomalainen Kustannusosakeyhtiö kansa, 1907.
Musta villakoira. Huilun säestämä. Koiramaailman Ismael.
Musta villakoira.
Olen ottanut tehtäväkseni kertoa tässä tarinassani, ainoatakaan piirrettä salaamatta tai muuttamatta, elämäni tuskallisimman ja nöyryyttävimmän kohtauksen.
Vähintäkään mielihyvää ei siitä minulle lähde, mutta teen sen pelkästään saadakseni tilaisuuden esittää lieventäviä seikkoja, mikä minulta tähän asti on tykkänään kielletty.
Käsitän aivan hyvin että pitkähkön selityksen julkaiseminen käytöksestänsä jossakin epäiltävässä jutussa ei ylipäänsä ole paras keino menetetyn maineen puhdistamiseksi: mutta omassa tapauksessani löytyy eräs jolle minun ei ole sallittua enää koskaan suusanallisesti puolustautua — jos huomaisinkin kykeneväni sitä yrittämään. Ja koska hän ei mitenkään voisi ajatella minusta pahempaa kuin jo ajattelee, niin kirjotan tämän, tietäen ettei siitä voi olla minulle vahinkoa, ja heikosti toivoen että se osuisi hänen näkyviinsä ja herättäisi epäilyä tokko olen ihan niin tunnoton konna, niin luihu tekopyhä, kuin miltä pakostakin olen hänen silmissään näyttänyt.
Sellaisen tuloksen pelkkä mahdollisuus saa minut täysin välinpitämättömäksi kaikesta muusta; huolettomasti paljastan koko lukevan maailman ivalle heikkouteni ja häpeäni, koska siten mahdollisesti voin jossakin määrin saada takaisin erään henkilön suotuisaa mielipidettä minusta.
Tämän verran sanottuani alotan enempää siekailematta tunnustukseni: