Amurinmaan retki

Tositapausten mukaan kertonut F. H. B. Lagus
Kuvitettu
Porvoossa Werner Söderström osakeyhtiö
Werner Söderström osakeyhtiön kirjapainossa Porvoossa 1925
Suomalaisen retkikunnan jäsenet. Ylimmässä rivissä: Schoultz, Wickholm, Hakkarainen, Beckström, Tennberg, Engblom ja A. Federley. Toisessa rivissä: Rosenström, Eriksson, Grönberg, Falcken, Åberg, Grönstrand, Walldén, Polén, Stjerncreutz, Östman, W. Federley, H. König. Alimmassa rivissä: V. König, Mickelson, Jakobsén, Fridolf Höök, Hjalmar Höök, K. F. Nilsson, J. Söderhjelm ja Wetterhoff (joka seurasi matkustajana).
1860-luvun loppupuolella oli Suomessa useita katovuosia peräkkäin. Niitä seurasivat kova nälänhätä ja kulkutaudit, jotka tekivät elämisen maassamme hyvin tukalaksi. Silloin Venäjän hallitus — tai oikeammin keisari Aleksanteri II — kuulutti kaikissa Suomen kirkoissa, että Amur-joen eteläpuolella olevassa Mandšurian maakunnassa oli tilaisuus saada hyvillä ehdoilla maata viljeltäväksi.
Seikkailuhalu ja rikastumisen toivo saivat monen suomalaisen innostumaan asiasta, ja silloin päätettiin muodostaa yhteinen retkikunta, joka purjehtimalla Afrikan ympäri pyrkisi Itä-Asiaan. Näistä siirtolaisista ja heidän vaiheistaan kerrotaan tässä kirjassa, ja kertomus perustuu kahden mukanaolleen suullisiin kuvauksiin ja kirjallisiin muistiinpanoihin.
Toinen näistä oli valokuvaaja C. J. Schoultz , johon tutustuin hänen palattuaan takaisin kotimaahan. Hänen kertomuksensa siirtolaisten vaiheista ja hänen omista elämyksistään olivat minusta suuresti mielenkiintoisia. C. J. Schoultzin kuoltua, lokakuun 31 päivänä 1923 Turussa, löysivät vainajan perilliset hänen papereittensa joukosta Amurin-retkeä koskevat muistiinpanot ja luovuttivat ne hyväntahtoisesti minun käytettävikseni. Ne ovat hajanaisia muistelmia, joita olen täydentänyt kuulemieni kertomusten avulla ja liittämällä niihin erään toisen siirtolaisen, nimittäin insinööri K. F. Nilssonin kuvauksia, saatuani hänen suosiollisen myöntymyksensä.