Arethusa: Konstantinopolin orjatar

Konstantinopolin orjatar
Kirj.
Englanninkielestä suomentanut
Väinö Jaakkola
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1919.
Carlo Zeno, venetsialainen aatelismies, entinen kirjuri, entinen peluri, entinen onnenonkija, entinen Patrasin palkkapitäjän maallikkohaltija, entinen kaksintaistelija ja entinen kreikkalainen kenraali, noin yhdeksänkolmatta vuoden ikäinen ja sitkeässä ruumiissaan arvet puolestakymmenestä haavasta, jotka olisivat tuottaneet kuoleman tavalliselle miehelle, oli päättänyt kääntää uuden lehden, ruvennut tukkukauppiaaksi ja asui Konstantinopolissa vuonna 1376.
Hän oli ostanut talon itse kaupungista, koska genualaiset kauppiaat asuivat kaikki Peran kaupunginosassa Kultaisen Sarven toisella puolen. Venetsialainen ei olisi voinut elää samassa paikassa genualaisen kanssa, sillä ilma olisi varmasti myrkyttänyt hänet; ja sitäpaitsi genualaisen naaman näkeminen, Genuan murteen kuuleminen ja genualaisen ruoanlaiton haju olivat kaikki yhtä inhottavia laguunien rannalla kasvaneelle. Genuaa ei sopinut mainita sivistyneitten venetsialaiskorvien kuullen, sen pelkkä nimikin oli mahdoton säädyllisten venetsialaishuulten äännettäväksi; ja noiden tavujen lausuminen liikeasioissakin oli kamalan pahaonnista.
Siitä syystä Carlo Zeno ja hänen ystävänsä olivat asettuneet vanhaan kaupunkiin, kreikkalaisten, bukaralaisten, juutalaisten ja tsherkessien joukkoon, ja jättäneet genualaiset Peraan yksikseen, ollen ikäänkuin ei heitä olisi ollut olemassakaan. Tätä kuvittelua ei tosin aina ollut helppo pitää yllä, sillä Zenolla oli erittäin hyvät silmät eikä hän voinut olla näkemättä noita ihmiskunnan mätämunia Kultaisen Sarven vastarannalta, istuessaan parvekkeellaan kevätiltoina; ja hänen ainoana lohtunaan oli haaveilla, kuinka tuhoaisi heitä tukuttain, hakkaisi heitä kappaleiksi sadoittain ja tuhansittain ja pinoisi pyramiideja heidän rumista irvistävistä päistään. Mitävarten he olivat genualaisia? Carlo Zeno olisi kernaammin ottanut korvapuustin turkkilaiselta Amurad-sulttaanilta, joka asui salmen toisella puolen Vähässä-Aasiassa, kuin kohteliaan sanan vähimmän vastenmieliseltä noista vihoviimeisistä genualais-kuvatuksista. Katsokaa , sanoi Tertullianus kerran ivallisesti, kuinka nuo kristityt rakastavat toisiaan. Asiat eivät olleet parantuneet yhdessätoista vuosisadassa senjälkeenkuin tuo oppinut kirkon tohtori oli lähtenyt tästä elämästä, arvatenkin helläsydämisempään maailmaan. Mutta Carlo Zeno olisi vastannut, että genualaiset eivät olleet kristityltä enempää kuin muulit, eivätkä läheskään sen vertaa kuin siat, jotka kaikki ovat autuaan Antonius-pyhimyksen erikoisen suojeluksen alaisia.