Apotti Tigrane

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Ferdinand Fabre
Suomentanut E. J.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1894.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
I. Jumalinen kaupunki. II. Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun. III. Rufin Capdepont. IV. Hiippakunnan oikeusto. V. Piispan puutarha. VI. Papinvihkiäiset. VII. Pimeyden ruhtinas. VIII. Pyhänhengen messu. IX. Kreivi de Castagnerte. X. Rooma. XI. Kirkollislain ministeerio. XII. Ristiinnaulitun ääni. XIII. Pyhän Ireneon tuomiokapituli. XIV. Lavernède ja Ternisien. XV. Mical. XVI. Ruumiin saatto. XVII. Paavi Formosus. XVIII. Munkit. XIX. Herra Clamouse'n vistipeli. XX. Ruumisalttari. XXI. Pappien komedia. XXII. Krypta. XXIII. Eläköön hänen ylhäisyytensä! XXIV. Karku. XXV. Kardinaali Maffei. XXVI. Paavin ehdokas.
Jumalinen kaupunki.
Lormières on pieni kaupunki, jossa on lähes viisitoistatuhatta asukasta. Se piiloutuu Corbières'in vuoristoon, joka yhdistää Cevennein harjanteen ja Pyrenein vuoret toisiinsa. Maan asukkaat sanovatkin: Lormières'in täytyy olla nenän alla, ennenkuin sen näkee. Kapea Arbouse -virta, joka saa alkunsa ihanasta arpuusimetsästä, jakaa kaupungin kahteen osaan. Toisen, jota sanotaan Paperitehdaskaupungiksi , muodostavat nuo lukuisat, yhteen jonoon pitkin virran reunaa rakennetut paperitehtaat; toinen, ylempänä sijaitseva Luostarikaupunki , saapi nimensä kirkoista ja luostareista, joita siellä tapaa joka askeleella. Siellä kohoavat kaunis, gootilainen Pyhän Ireneon tuomiokirkko, Pyhän Frumention romaanilainen pääkirkko, myöhäisgootilaisella ruusukeakkunalla koristettu Barnabitein luostari ja hiippakunnan yliseminaarin raskasluontoiset, mahtavat rakennukset. Juuri tähän hengellisten rakennusten moninaisuuteen perusti valtioneuvosto vuonna 1801 tekemänsä päätöksen, asettaa piispan istuin Lormières'iin, vaikkei tämä ollutkaan läänin pääkaupunki. Koska siellä oli piispan hovikin täydessä kunnossa, miksei sinne piispaa olisi lähetetty? Sitä paitsi olivat kirkon tulolähteet köyhtyneet vallankumouksen jälkeen. Nämät olivat ne pätevät syyt, joiden nojalla paavi Pius VII julisti Roomassa pitämässään konsistorion kokouksessa 3 p:nä Heinäkuuta v:na 1802 herra de la Ginaudie'n piispan virkaan kelvolliseksi.