Kultaviulu

language: Finnish
Kirj.
Ferenc Herczeg
Unkarista Suomensi
Väinö Pesola
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Ahjo, 1919.
Pilviä Katalin Kerran tai ei koskaan Prinsessa ja viulu Zaklikov Goldmarkin sarja Sfinksi ja nainen Veljekset Arató Kevät sairaalassa Talita Kumi Katica Kantor koira Nainen, kuume ja kasakat Kaipuun saari Häräntappaja Yli pilvien tien Naamioitu Maria
Raskaina ja mustina kuvastuivat kuninkaallisen linnan barokkikupoolit vasten taivaankantta. Tiheärivisinä ne muistuttivat elefanttikaravaania, valmiina matkaan.
Budan linnavuoren yli levisi laaja, kullankeltainen liekkivirta, peittäen hämytaivaan. Virrassa purjehti tummansinisiä pilvilaivoja. Mykkinä ja synkkinä, nopeina kuin unelma, ne uiskentelivat toistensa vanavesissä. Kannella istui kyykistyneinä fantastisia pilvi-ihmisiä häränsarvineen ja leijonanharjoineen. Mitähän kohtalokkaita lasteja laivat kuljettivat?
Professori seisoi suuren Tonavanpuoleisen ikkunansa ääressä ja katseli raskaita pilviä.
Äkkiä havahtui hän kauan unhossa olleeseen ajatukseen: lapsuudenaikanaan oli hänellä ollut omituinen, miltei persoonallinen suhde taivaan pilviin.
Ennen aikaan olivat pilvet olleet hänen leikkitovereitaan, kuten yksinäisellä lapsella taivaan enkelit. Hänen mielikuvituksensa oli muovaillut ja sommitellut niitä lempeiksi valkeiksi neidoiksi, kummallisiksi tontuiksi, kullankirjaviksi nukeiksi, tulisiksi ratsuiksi ihmispäineen. Tuolla ylhäällä taivaalla olivat olleet hänen ystävänsä ja hänen vihamiehensä. Lempeät pilvirouvat hymyilivät ja tervehtivät pienokaista puutarhassa, kääpiöt irvistelivät hänelle luihusti ja pilkallisesti.