Töllinmäki

Kirj..
F. E. Sillanpää
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1925.
Töllinmäki. Talvista taivalta. Lelu. Päiväkirjan lehti. Taistelu elämisestä eli Viimeinen lihamatka. Huhtikuinen tanssiyö. Talon tytär. Viimeinen näytös. Taavetti Pietilän omaisuus. Nestori. Pakinoita: Vanha leikkele. Muuan lähimmäiseni. Leikkuumuistoja. Käräjät. Piiat ja rengit. Joulu. Lukusijat. Värsy saunan ylistysvirteen. Pääsiäisaamu. Pirtti. Ensi lumen alakuloisuus.
Sillanpään töllin Kierikkalan myllykolusta, sen, jossa synnyin ja onnellisimmat vuoteni kasvoin, minun vanhempani myivät niihin aikoihin, kun minä rupesin käymään Tampereella lyseota. Siten heidän tarinansa siellä päättyi samaan aikaan kuin minun varsinainen lapsuuteni.
Kymmenen vuoden vanhana minä aloin määräävästi vaikuttaa heidän vaiheisiinsa ja kohtaloonsa. Samoihin aikoihin he olivat ruvenneet pitämään pientä kauppaa pirttinsä nurkassa: sokeria, kahvia, tupakkaa, jauhoja ja kankaita. Kun minä jouduin kansakouluun etäiseen Haukijärven kylään, seurasivat isä ja äiti pian perässä ja aloittivat siellä kaupan pidon. Kaiken varalta isäni kumminkin säilytti Sillanpään hallussaan ja olla huhki siellä yksinään usein pitkiä aikoja tehden asumuksen töitä ja rakennellen uutta pirttiä, joka sitten valmiiksi hakattuna tuotiin Haukijärvelle. Silloin vasta hän myi Sillanpään…
Haukijärven uutiskansakoulu oli vuokrattuna Suojan talon suuressa, hiukan horjahtaneessa pirtissä. Talossa oli muuten suuri määrä kaiken näköistä rakennusröppöstä ja jossakin niiden seassa oli myös pieni kamari, jossa me kolmisin asuimme, keitimme ja kaupitsimme. Kun talo sitten tarvitsi tämän kamarin, muutimme saunakamariin, joka oli vieläkin pienempi. Pian sitten kumminkin päästiin uuteen omaan rakennukseen kauniiseen mäen lappeeseen ja saatiin ruveta sen ympärille istuttelemaan monivuotisia kukkia ja koristepensaita, jotka siellä vielä nytkin kahdenkymmenen vuoden kuluttua vehmaina rehoittavat. Se oli haukijärveläistä elämää. Kesäisen kasviston tavaton lajirunsaus on sieltä pysyvin muistoni. Myös istuin kallioisella istuimella riippakoivun alla ja tein runoa ensimmäiselle armaalleni, josta ei mitään tullut… Minun ollessani kahdeksannella luokalla vanhempani vihdoin myivät sikäläisen asuntonsa ja ostivat pienen mökin täältä päin, tuosta Kemijärven töllimäestä. Se mökki oli sittemmin minun elämässäni varsin tärkeitten vaiheitten keskuksena ja kiintopisteenä. Siellä olen ajatellut ratkaisevimmat ajatukseni, siellä olen raskaassa sisäisessä taistelussa lysähtänyt syvimpään epätoivoon ja siellä ovat ensimmäiset voiton riemut mieltäni avartaneet.