Kolme kutteria: Meriseikkailukertomus

Produced by Tapio Riikonen
Meriseikkailukertomus
Kirj.
Suomentanut englanninkielestä Väinö Jokinen
Kariston Nuorisokirjoja N:o 3.
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1915.
Frederick Marryat. I. Ensimäinen kutteri. II. Toinen kutteri. III. Kolmas kutteri. IV. Portland Bill. V. Valepukuisina. VI. Huvipursi salakuljettaja-aluksena. VII. Loppu.
Frederick Marryat.
Historiallisen romaanin ensimäinen mestari Walter Scott kuvasi merielämääkin ensi kerran kaunokirjallisessa muodossa, v. 1822 ilmestyneessä Merirosvossa. Se tapahtui tosin ohimennen, mutta oli kuitenkin sytyttävänä alotteena laajalle kirjallisuuden haaralle, joka muutamissa vuosissa pääsi suureen vauhtiin ja yleiseen suosioon kaikissa sivistysmaissa. Merirosvosta lausuttujen arvostelujen johdosta innostui monipuolinen ameriikkalainen kirjailija James Fenimore Cooper yrittämään, eikö hän sotalaivastossa palvelleena upseerina kykenisi käyttämään kokemuksiansa tällä alalla luonnonmukaisempaankin kuvailuun kuin Scott, joka ei itse ollut purjehtinut merillä. Cooper julkaisi maailmankirjallisuuden ensimäiset varsinaiset meriromaanit, ja samalle uralle lyöttäysi muutamaa vuotta myöhemmin englantilainenkin meriupseeri, Frederick Marryat , v. 1829. Sekä Cooper että Marryat valitsivat henkilönsä yksinomaan päällystöstä ja antoivat pääsijän seikkailuille; ameriikkalainen R.H. Dana jälleen kyhäsi v. 1840 ensimäiset eletyt kokemukset merimiesten arkielämästä. Kumpainenkin merikirjallisuuden laji on sittemmin enimmäkseen pysynyt anglosaksilaisten kirjailijain hoidossa, leviten käännöksinä kaikkiin maihin.
Yksiin aikoihin toimineet Cooper ja Marryat ovat jääneet tasavertaiseen asemaan maailmankirjallisuudessa; he ovat kumpainenkin yhtä suuresti suosittuja, käsittelemiensä aiheiden vuoksi eritoten nuorison keskuudessa. Heidän elämäntyössään oli paljon yhtäläisyyttä. He olivat hartaita, mutta kiivasluontoisia ja kovin suorapuheisia aatteen miehiä, jotka olisivat mahtavammalla esiintymisellä saaneet suurten lahjojensa mukaisen yhteiskunnallisen aseman, sensijaan että elämä tuotti heille kiusoja ja pettymyksiä. Kaunokirjallisissakin teoksissaan he liian usein antausivat suoranaisiin väittelyihin yhteiskunnallisista epäkohdista ja muista yleisistä kysymyksistä, joita nykyinen käsityskanta yhä enemmän vieroksuu tällaisissa tuotteissa. Kumpainenkin myös kirjoitteli jokseenkin huolettomasti, välittämättä kertomustensa taiteellisesta viimeistelystä. Mutta tästä merimies-luonteesta myös johtuu heidän teostensa vilkas vauhdikkuus ja uhkuva leikkisyys, joka on säilyttänyt ne elinvoimaisina, vaikkakin käännökset muille kielille on enimmäkseen ollut toimitettava mukaelmina, joista on karsittu tekijäinsä liiallisen opettavaisuuden aiheuttamia syrjähyppäyksiä, samalla kun rakenteen hataruutta on tasoiteltu.