Saaren orvon seikkailut

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Frederick Marryat
Alkuperäinen teos: The Little Savage.
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1918.
Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino.
1. Varhaisimmat muistoni. 2. Hirmumyrsky. 3. Kosto. 4. Löytö. 5. Jackson'in kertomus. 6. Järki selviää. 7. Opin lukemaan. 8. Jackson jatkaa kertomustaan. 9. Veres kokemus ja uusi aarre. 10. Grogia ja laulua. 11. Epäluuloni vahvistuvat. 12. Jackson'in tunnustus. 13. Jackson'in kuolema. 14. Yksin. 15. Lintuni. 16. Hylkeeni. 17. Sydänsurua. 18. Vene. 19. Haaksirikkoiset. 20. Lähetyssaarnaajan leski. 21. Uusia tietoja. 22. Hylätyt. 23. Sairaana. 24. Kalastaminen. 25. Kodin järjestäminen. 26. Keskusteluja raamatusta. 27. Muonavarojen katoaminen. 28. Rouva Reichardt'in kertomus. 29. Kalan vangitsemana. 30. Odottamaton saalis. 31. Jatkoa rouva Reichardt'in elämäkertaan. 32. Lähetyssaarnaaja. 33. Veneen rakentaminen. 34. Haikalojen hätyyttämänä. 35. Rouva Reichardt'in kertomus pakanoista. 36. Herra Reichardt'in murha. 37. Kauheassa vaarassa. 38. Laivahylky. 39. Laajennettua toimintaa. 40. Eräs löytöretki. 41. Myrsky. 42. Äärettömällä valtamerellä. 43. Oppaat. 44. Epäilyttävä vierailu. 45. Poistun saarestani.
1. Varhaisimmat muistoni.
Olen aikeissa kirjoittaa hyvin kummallisen kertomuksen, jollaisena sen lukijakin varmaan pitää, luettuansa kirjan loppuun. Meillähän on useita kertomuksia ihmisistä, jotka ovat joutuneet autioille saarille ja saaneet tulla toimeen omin neuvoinsa — eikä luullakseni moniakaan kertomuksia lueta niin suurella mielenkiinnolla. Luulen kumminkin olevani ensimmäinen sellainen poika, joka on jäänyt yksikseen asumattomalle saarelle. — Niin kumminkin kävi ja nyt aloitan kertomukseni.
Muistan varhaisimmasta lapsuudestani sen, että asuin erään miehen kanssa muutamalla saarella ja että usein kävelimme meren rannalla. Se oli kallioista ja vaikeasti kiivettävää, mutta miehellä oli tapana riuhtaisemalla tai nostamalla auttaa minua vaarallisissa paikoissa. Hän oli hyvin tyly minulle, joka ehkä näyttää kummalliselta, koska olin hänen ainoa seuralaisensa, mutta hän oli hyvin kärtyisä ja synkkämielinen. Hän voi istua tuntikausia kyyristyneenä tupamme nurkkaan, puhumatta sanaakaan, tahi istui hän päiväkaudet katsellen merta, ikäänkuin jotakin vakoillen, mutta mitä, en kyennyt milloinkaan saamaan selville, sillä jos kysyin, ei hän vastannut ja jos satuin olemaan hänen lähellänsä, niin sain olla varma siitä, että hän pukkaisi tahi lyödä läimäytti minua. Oletan, että olin siihen aikaan, jolloin aloin selvästi kaikki muistaa, noin viisivuotias, mutta ehken olin nuorempikin. Voin tässä mielelläni kertoa, mitä eri aikoina sain häneltä tietää jäämisestämme tälle autiolle paikalle. Vaikeata se oli, sillä totta, puhuen voi hän nakata minua kivellä, semminkin, jos uudistin kysymyksiä, joihin hän oli kieltäytynyt vastaamasta. Ainoastaan kerran, kun hän makasi sairaana, sain tietää jotakin, kieltäytymällä muussa tapauksessa häntä palvelemasta, tahi antamasta hänelle ruokaa ja juomaa. Hän suuttui väliin kovasti, ja uhkasi näyttää minulle, tultuansa terveeksi, mutta siitä en välittänyt, koska aloin voimistua, kun hän sitä vastoin päivä päivältä yhä vaan heikkeni ja koska en rakastanut häntä ollenkaan, syystä ettei hän ollut koskaan semmoista minulle osoittanut, vaan aina kohdellut minua pahasti.