Kuvauksia ja unelmia: Valikoima kertomuksia

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Kirjoittanut Fredrika Runeberg.
Suomensi Ilta.
Ensimmäisen kerran julkaissut G. W. EDLUND 1900.
Siv. Aikyn……………………………..1 Simrit…………………………….9 Manalan neito……………………..19 Salik Sardar Khaanin puoliso………..27 Kielo…………………………….48 Tuulahdusten leikki………………..51 Köynnöskasvi………………………55 Intiaanin nainen…………………..59 Suomenvaimo Saimaanniemellä…………63 Kamtshatkalaisen vaimo……………..70 Hildred…………………………..75 Odaliski………………………….84
Hiljaa lauloi iltatuuli univirttänsä laineelle, joka laskeusi levolle. Koivujen lomasta välkähti auringon luoma pitkä, väräjävä valojuova järven pinnalla. Ylt'ympärillä seisoivat kukkaset, kastehelmet lehdillään. Hiljaa humisten laskeusi lepo yli maan.
Uinuiko nainen rannalla? Ei hän itsekään tiennyt, mutta unta hän näki.
Hänen vieressään seisoi enkeli. Nainen nousi tarjotaksensa enkelille kukkaa kädestään. Se oli ruusu, ruusu tumma ja hehkuva, mutta lehdillä näkyi vain muutamia harvoja kastepisaroita. Siltä ainakin näytti.
Ankaraksi kävi katse enkelin. Tunnetko minua? kysyi hän. Minä se olen, joka kokoan kaikki naisen sydämen syvyydestä vuotaneet kyyneleet. Niistä tulee helmiä, joilla taivaan saleja koristetaan. Toisetkin enkelit tuovat sinne koristeita: rubiineja synnyinmaan edestä vuodatetusta sydän verestä, äidin valvontain ja isänhuolten helmivöitä ja moninaisia kalleuksia taivasta varten, kukin laatunsa mukaan. Mutta, vaimo, vitkaan maksat verosi sinä. Katso kuinka harvoja pisaroita ruusulla näkyy. Aikoja on ollut, jolloin sinäkin suoritit täyden mittasi, mutta pitkään aikaan et enään ole sitä tehnyt. Olen ollut kohtaasi kärsivällinen. Nainen, luuletko yksin saavasi veroasi välttää? Riennä kyynelmittaasi täyttämään sinäkin!
Timanttimaljaan vierivät nyt pisarat ruusulta, mutta voi, ne melkein katosivat sen pohjalle, niin vähän niitä oli.
Vavisten lankesi nainen polvillensa. Valoisa tytär taivaan, armahda maan heikkoa lasta! Elä ankarasti veroasi vaadi! Jos täytynee mun kyyneleillä korvata sydämeni rikkaus, sen kyyneleettömyys, oi, silloin lannistuu sieluni.