Kihlatut

Työkansalle kirjoittanut
Oulussa, Oulun kirjapaino-osakeyhtiön kirjapainossa, 1878
Jo päivän koittaessa hypähti iloisena pieni Kaisu vuoteeltaan Lokakuun 29 päivänä 184-. Kiireesti puki sievät vaatteet yllensä ja juoksi sanomaan hyvää huomenta äidilleen.
Vai niin, pikkuseni; sinäki jo olet täydessä puvussa, lausui äiti tyttärelleen. Minä melkein arvaan mikä sinua nyt on ajanut hereille näin aikaiseen. Luuletko todella isäsi koteutuvan merimatkaltaan tänään, niinkuin patruuniki vähän toivoi? Voi toki sitä iloa, mikä meillä sitten olisi; ei mailmassa suurempata ainakaan meikäläisillä. Isäsi ei sieltä tule tyhjin käsin ainoan tyttärensä yhdeksäntenä syntymäpäivänä ja olletiki nyt, kun on hän ollut näkemättä sinua viisi pitkää vuotta. Osaatko sirkkuni aavistaa oikein koreiksi niitä monellaisia kirjavia huiveja, joita varmaan saat tuliaisia?
Näin pakisten Kaisulleen äiti vielä tarkemmin siivellä ja tomurätillä pyyhki ainoanki tomuhiukkasen huonekaluilta, uuninkorvalta, laattialta y.m. sillä isännän kotia tullessa piti olla kaikki puhdasta ja somaa miten pienessä merimiehen kodissa mahdollista.
Niin äiti, niinhän tuo herra Remusenki pikku mamselli näytteli somia vaatteita ja leikkikaluja, joita oli saanut setältään merituliaisia ja sanoi ulkomaalla olevan kaiken paljo kauniimpaa, kuin meillä täällä. Kerran jutellessamme Herrassetän Maijun kanssa, sanoi hän minulle, että tavalliset merimiehet eivät älyä ostaa oikein loistavia kaluja ja että kaikki työmiehet ja merimiehet tuliaisineen päivineen hänen mielestään ei ole minkään arvoisia; setäki oli niin sanonut Maijulle. Hän sanoi, jotta se on taas aivan toista, kun Herrassetä ostaa kauppapuodista jonku lahjan. Kun minä sitte sanoin, miksi setänsä niin usein lahjoja ostaa hänelle, arveli Maiju, että jos ei setä toisi niitä usein, niin hän sanoisi isälleen sen kaupunkiin tullessa, jotta setä on paha ja antaa minun nähdä kaikellaisia puutteita; silloin isäni ottaisi minun pois setän luota. Ja kuules äiti mitä Maiju vielä sanoi minulle: 'Tiedätkö Kaisu, vaikka Herrassetä on kauppias ja rikas, on hän paljo velkaa isälle jyvistä ja sentähden setä ei tohdi milloinkaan rikkoa isääni vastaan. Isäni sanoi äidilleni muutamesti, että niillä ihmisillä, joilla on saamisia, on valta.'