Aallotar: Kertomus

Kertomus
Kirj.
Suomentanut V. Hämeen-Anttila
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1911.
Esipuhe.. 1. Ritari tulee kalastajan luo. 2. Undinen joutuminen kalastajalle. 3. Undinen löytyminen. 4. Ritarin seikkailut metsässä. 5. Ritarin oleskelu niemekkeellä. 6. Vihkiminen. 7. Mitä hääiltana edelleen tapahtui. 8. Häiden jälkeinen päivä. 9. Ritari viepi nuoren vaimonsa mukanaan. 10. Kaupunkiin asettuminen. 11. Bertaldan nimipäivä. 12. Lähtö vapaakaupungista. 13. Elämää Ringstettenin linnassa. 14. Bertaldan paluu ritarin kanssa. 15. Matka Wieniin. 16. Huldbrandin toinen rakkaus. 17. Ritarin uni. 18. Ritari Huldbrandin häät. 19. Ritari Huldbrandin hautaus.
Esipuhe.
Saksalaisten nuorromantikkojen piiristä, joiden loistokausi sattui
sata vuotta takaperin, saavutti kait enimmin kansansuosiota parooni de la Motte Fouqué (1777-1843). Monen aatetoverinsa tavoin
koettaessaan jälleen herättää henkiin ritarillis-haaveellista
taikamaailmaa hän kätevästi käsitteli useitakin kirjallisuuden
muotoja. Hänen pohjoismaiset sankaridraamansa sisältävät paljon
kaunista, lyyrillisiä runoja ja sotalauluja sepitti hän oivallisia,
ritariromaani Taikasormus on onnistunut ajankuvaus. Walter Scott,
historiallis-romanttisen romaanin luoja, oli hänen ihailijoitansa.
Aika on Fouquén teoksista säästänyt vain sen parhaan helmen;
satunovelli Aallotar (Undine) yhäti viehättää lukijaa näytteenä
yleisesti tutun tarinan taiteellisesta kertomisesta.
Ritari tulee kalastajan luo.
Siitä saattaa nyt olla jo useita satoja vuosia, kun eräänä kauniina
iltana kerran istui ovensa edustalla vanha kelpo kalastaja verkkojansa
paikkaillen. Asuipa hän kerrassaan viehättävällä seudulla. Vehmas
nurmikko, jolle hänen majansa oli rakennettu, ulottui kauvas ulos isoon
järveen. Näytti siltä, kuin olisi niemeke ollut rakastunut
siniselkeään, ihmeen kirkkaaseen vedenkalvoon ja siksi siihen
tunkeutunut; mutta olisi voinut niinkin sanoa, että vesi se oli
lempivään syliinsä sulkenut kauniin kedon korkealla nyökkyilevine
ruohoineen ja kukkasineen sekä viileäkatveisine puineen. Toinen kävi
toisen vieraaksi, ja siksipä juuri oli kaikki niin kaunista.