Karkuri

Kirj.
Toim.
Teuvo Pakkala
Mailta ja meriltä 1.
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1909.
Hiljaa lainehti meri ja viskeli ikäänkuin leikkien lasinkirkkaita,
tummansinisiä laineitansa Tubuain koralliriuttoja vasten. Tubuai on
Tyyneenmeren muutaman pienen saariryhmän tärkein saari. Lauhkea
ilmanhenki humisi saarten palmuissa, ja korkeimpia huippuja myöten
metsänpeittoisten vuorten yli kaartui puhdas, päivänpaahteinen taivas.
Kun varjot pitenivät kuuman auringon laskeutuessa taivaanrantaa kohti,
kokoontui koko joukko pronssivärisiä reippaita lapsia hiekkaiselle
korallirannalle leikkimään. He tavottelivat toisiansa kiinni juosta
vilistäen avojaloin korallilouhikkoa arkailematta, aivan kuin heidän
jalkapohjansa olisivat olleet vuotanahkaa tahi rautalevyä. Väliin he
taas kiikkuivat kokossäikeistä punotuissa köysissä, jotka olivat
kiinnitetyt palmujen latvoihin, kiikkuessaan lentäen korkealle yli
siniviheriän lammikon, jonka yli mahtavat puut taivuttelivat latvojaan,
sieltä taas heittäytyen guiave- ja appelsinitiheikköön, väistellen
rohkeasti ja vikkelästi jaloillaan paiskautumasta puunrunkoja vasten.
Täysikasvuiset miehet lojuivat pitkää pituuttaan appelsini- ja
bananilehdon varjossa. He katselivat milloin lasten leikkiä, milloin
välinpitämättömästi silmäilivät etäällä näkyviin tullutta purjelaivaa,
jota hiljainen tuulenhenki hitaasti kuljetti lähemmäksi. —
Toimeliaampia olivat sitävastoin naiset, jotka hioivat kokoskuoria
pikareiksi seisten kuultavassa vedessä tai punoivat seppeleitä ja
tukkakoristeita marantakasvin valkoisista, hienoista kuiduista tai
seisoivat korallien välissä vyötäisiin asti vedessä ongenvapa kädessä
pyydystäen illalliseksi herkullisia pieniä kaloja. Nämä kastettiin
raakoina kokosmaitoon ja suolaveteen ja syötiin sitte paahdettujen tai
höyryssä keitettyjen leipähedelmien kanssa.
Ennen oli täällä varjoisassa metsikössä kaikunut tapa -kurikoiden
iloinen läiske, kun vaimot ja tyttöset valmistivat itselleen omat
tarpeensa haljakoitansa varten leipä- ja bananipuun kuoresta. Ja
samalla kun työ naurettaessa ja laulettaessa oli kuin leikkiä, keräytyi
nuori miesväki heidän ympärilleen auttaen taikinan vaivaamisessa ja
veistellen leipomakurikoita kovasta kasuarinipuusta.