Orleans'in neitsyt: Romantillinen murhenäytelmä

Produced by Tapio Riikonen
Romantillinen murhenäytelmä
Kirj.
FR. von SCHILLER.
K. E. Holm, Helsinki, 1875.
Hufvudstadsblad'in kirjapaino.
Kaarlo VII , Franskan kuningas. Kuningatar Isabella , hänen äitinsä. Agnes Sorel , hänen lemmittynsä. Filip Hyvä , Burgund'in herttua. Kreivi Dunois , Orleans'in Bastardi. La Hire , | kuninkaan upsierejä. Du Chatel , | Rheims'in arkkipiispa . Chatillon , burgundilainen ritari. Raoul , lothringilainen ritari. Talbot , englantilaisten pääpäällikkö. Lionel , | englantilaisten alipäälliköitä. Fastolf , | Montgomery , nuori Wales'ilainen. Orleans'in raatiherroja . Englantilaisten sanansaattaja . Thibaut d'Arc , rikas maamies. Margot , | Louison , | hänen tyttärensä. Johanna , | Etienne , | Claude Marie , | heidän kosiansa. Raimond | Bertrand , toinen maamies. Mustan ritarin haamu . Kolari ja Kolarin vaimo . Sotamiehiä ja Kansaa, Kuninkaan kruunupalvelioita, Piispoja, Munkkeja, Marsalkkeja, Hallitusmiehiä, Hovikansaa ja muuta kruunaus-kulkuun kuuluvaa, äänetöintä väkeä.
Maaseutu.
Edessä oikealla kappeli pyhimyksen kuvan kanssa, vasemmalla korkea tammi.
Ensimmäinen Kohtaus.
THIBAUT d'ARC, hänen kolme tytärtänsä, KOLME NUORTA PAIMENTA, heidän kosioitansa.
Thibaut. Niin, veikot, tänään franskalaisia Viel' ollahan ja haltioita maassa, Jot' isät kynsivät; vaan kenpä tietää, Ken huomeltaisin meitä vallitsee! Englantilaisen lippu kaikkialla Jo voitollisna liehuu; hevosillaan Hän Franskan kukkaistantereita polkee. Pääkaupunkimme häll' on antaunna, Ja Dagobartin ikivanhan kruunun Se vieraan rungon oksaselle tarjoo. Kuin loisen, kuningasten jälkeisen Nyt maassa omassansa kiertää täytyy, Ja häntä vastaan vihollisten puolla Pää-pääri taistelee ja lähin lanko Ja korppi-äiti itse heitä johtaa. Ylt' ympäritse kylät, kaupungit On lieskana, ja hävityksen sauvu Jo laaksoamme rauhallista lustuu. — Sen vuoksi Herran kanssa päättänyt Oon tyttäreni naittaa, nyt kun vielä Sen tehdä voin: sill' sodan ahdingossa On nainen holhomiehen tarpehessa, Ja lempi kuormat kaikki huojentaa. (Ensimmäiselle paimenelle). Etienne! Te Margot'ani halajatte. On pellot vierekkäin ja sydämet, Ne yhtä ääntä soivat. — Hyvän liiton Se tuottaa! (Toiselle paimenelle). Claude Marie! Te vaiti ootte, Ja Louisonini silmät maahan luo? Kaks' syöntä yhtynyttä jakaisinko, Vaikk' aartehia ette tarjoo? Kellä On aartehia? Huonehet ja aitat Ne vainon saalihiks' tai liekin käyvät — Ja kunnon miehen vahva rinta vaan On murtamatoin muuri näihin aikoin.