Kuinka vaimon sain: Leikillinen kertomus

Leikillinen kertomus
Kirj.
Suomentanut
Juho Ahava
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1909.
Ennen häitä tyttö kesytä. Jälkeen niiden saat sä tyytyä.
Aikaa voittaen oli minusta ehtinyt tulla vanha poika. Olin
heittelehtänyt mailmassa ympärinsä, milloin sinne, milloin tänne.
Väliin oli pääni levännyt pehmeällä tyynyllä, väliin oli väsynyt
ruumiini saanut tyytyä herneenvarsiin vuoteenaan. Mutta sitä mukaa
kuin vanhenin, eivät herneenvarret minua yhtä hyvin miellyttäneet kuin
ollessani kaksikymmenvuotias, sillä vaikkakin poikavuosinaan mielellään
syö porkkanoita, ei sillä hyleksi hanhipaistia vanhoilla päivillään.
Ihmiset sanoivat:
— Mene naimisiin! Minä sanoin:
— Sitä sietää tuumia!
Ja niin tassuttelin minä pyhän aviosäädyn ympärillä, kuten kettu
hanhitarhan ympärillä, ja ajattelin:
Kyllä kai sinulla oikeastaan pitäisi olla joku. Ainahan pääset
sisälle. Mutta kun olet pyytänyt yhden niistä hauskempaan tanssiin,
tuletkohan uloskin yhtä helposti?