Muistelmia kuolleesta talosta

Produced by Juha Kiuru
Kirj.
F. M. Dostojevski
Venäjän kielestä suomentanut A. F. H.
K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1888.
Johdanto. I. Kuollut talo. II. Ensimäisiä vaikutuksia. III. Ensimäisiä vaikutuksia. IV. Ensimäisiä vaikutuksia. V. Ensimäinen kuukausi. VI. Ensimäinen kuukausi. VII. Uusia tuttavia. — Petrow. VIII. Lujaluontoisia ihmisiä. — Lukaa. IX. Isai Fomitsh. — Sauna. — Baklushinin kertomus. X. Joulu. XI. Näytelmä. XII. Sairashuone. XIII. Jatkoa. XIV. Jatkoa. XV. Kesäaika. XVI. Vankilan eläimet. XVII. Vaatimus. XVIII. Toverit. XIX. Karkaus. XX. Vapaaksi pääseminen.
Johdanto.
Siperjan kaukaisilla seuduilla, erämaiden, vuorien ja läpipääsemättömien metsien keskellä tavataan joskus pieniä kaupunkeja, joiden asukasluku nousee tuhanteen, korkeintaan kahteen tuhanteen henkeen, rakennukset ovat puisia ja ulkomuoto mitättömän näköinen. Nämä kaupungit ovat varustetut kahdella kirkolla — toinen kaupungissa, toinen hautausmaalla — ja vivahtavat enemmän Moskovan ympärillä oleviin kyliin kuin kaupunkeihin. Niissä on kuitenkin sangen riittävästi tuomareja, oikeuden jäseniä ja kaikkia muita alempia virkamiehiä. Siperjassa palveleminen tuntuukin yleensä, kylmyydestä huolimatta, erittäin lämpimältä. Ihmiset ovat yksinkertaisia, ilman mitään vapaamielisyyttä; järjestys on vanha, luja, vuosisatojen vahvistama. Virkamiehet, jotka totta puhuen vastaavat Siperjassa aatelistoa, ovat joko alkuasukkaita, oikeita siperjalaisia tai Venäjältä, enimmiten pääkaupungeista tulleita, joita runsaat palkkamäärät, kaksinkertaiset kyytirahat ja suuren suuret tulevaisuuden toiveet ovat sinne houkutelleet. Ne heistä, jotka osaavat ratkaista elämän arvoituksen, jäävät melkein aina Siperjaan pysyväisesti asumaan, eivätkä he siinä tapauksessa tarvitsekaan kauppojansa katua. Toiset taas, jotka ovat kevytmielisiä eivätkä osaa ratkaista elämän arvoitusta, vaikeroivat aina: miksi olemme tänne tulleet? Kärsimättöminä odottavat he laillisen virka-aikansa, kolmen vuoden loppua ja palaavat sitten jälleen kotiseuduilleen moittien sekä ivaten Siperjaa. He eivät ole oikeassa: sillä, ei ainoastaan virallisessa, vaan myöskin muissa suhteissa voipi Siperjassa asua onnellisena. Ilmanala on oivallinen; maassa on paljon rikkaita ja vieraanvaraisia kauppiaita; paljon on varakkaita muukalaisiakin. Neitoset kukoistavat kuin ruusut ja ovat tavattoman siveellisiä. Metsän riistaa lentelee kaduilla. Sampanjaa juodaan luonnottoman paljon, kalanmäti on ihmeellisen hyvää. Viljasta saadaan paikoittain viidestoistakin jyvä… Yleensä on maa tuottavaa. Pitää vaan osata käyttää sitä hyödyksensä ja Siperjassa osataankin siitä hyötyä.