Sattuma ja rakkaus

Kirj.
Guy Chantepleure
Ranskasta suomentanut
Hilja Walldén
Jyväskylässä, K. J. Gummerus Osakeyhtiö, 1927.
Todiste. Tuhkapöperö tanssiaisissa. Sama juttu. Ruusuneiti. Herttua ja markiisitar. Runoilijan hopeatohvelit. Prinsessa Helmen tarina. Kiven alle kätketty sydän. Maan aartehisto. Kukkaskautena. Kahden. Setä Franeusen tuuma. Kirkkoherra Cyrillen ruusutarha. Emäntä Gervaise.
He istuivat rakennuksen pengermällä. Guillemette leikiskeli huolettomasti suurella vaaleanpunaisella neilikalla, jota hän piteli sormenpäillään sen pystystä lyhyestä varresta, Lionel katsoi häneen vilpittömin, lempeän ystävällisin ilmein. He olivat juuri päättäneet keskustelunsa sääsuhteista, Pariisin ja maaseudun eroavaisuuksista, huomiota herättäneestä Cyrano-näytöksestä, jonka muuan dijonilainen kiertue oli esittänyt Pont-sur-Doubs'in kunnantalolla… Nyt he vaikenivat, tai ainakin oli tuollainen hetki tulossa, jolloin kumpikaan keskustelevista ei enää keksi jatkoa keskusteluun.
Äkkiä sanoi nyt tuo nuori tyttö:
— Herra de Montjoie, oletteko te hyvin suorapuheinen?
— Luulisin kyllä olevani, neiti, vastasi Lionel.
— Voisitteko olla aivan häikäilemättömän suora… kuten minä?
Hymyilyn häive, joka auringon väikkeen tavoin leikiskeli Montjoien vaaleilla viiksillä, levisi hänen kasvoillensakin ja sinisiin silmiinsä, — noihin silmiin, jotka olivat niin nuoret ja joihin nyt hilpeyden ohella tuli melkein hellän hyväilevä ilme.