Raittius-runoja

Valikoima raittiusasiaa käsitteleviä runoelmia
Tehnyt
G. J. Ramstedt
Helsingissä, Raittiuden Ystävät, 1894.
Tunnethan juopumuksen. Wiinan juonti. Kylvönaika. Jos joku kilvoittelee… (2 Tim. 2:5). Ihminen yksin. Sun lempesi Suomi! Raittiutta yli maamme. Rauhaa rakastamme. Oi nuorukainen. Alkohoolikuningas ja Onni. Juopumuksen kuolonlaakso. Hänen isänsä. Tuhlaaja poika.
Tunnethan juopumuksen.
Tunnethan varmaan, veli, juopumuksen, — niin, kenellenpä outoa se lie, — mi tuhannet vei teille kadotuksen ja uudet tuhannet vain vielä vie, lapsuuden uskosta mi vieroitellen sydäntä himoilla vaan paadutellen hirmuiseen ikikurjuuteen on tie.
Tunnethan varmaan, veli, juomareita, — ei paikkaa liene, jossa niit' ei ois, — tunnethan juomahinoon langenneita, joidenka onni paennut on pois, joidenka elämä on kirousta, rukous — törkeätä sadatusta, min' raaempaa et missään kuulla vois.
Tulithan joskus elossas semmoisen himoinsa vangitseman raukan luo, näit vaimoraukkansakin kivulloisen, vain tuskaa kertoi kasvonpiirteet nuo; poskiltaan vaikka kauniinmoiset ennen, näit kauneen, ilon huolten tieltä menneen, murheita näytti otsan synkkä vuo.
Wähänhän kuitenkin sä siellä, veli, korsussa ympärilles silmäs loit, ja köyhyys, puute vastaas irvisteli, elämää onnetonta nähdä voit, ja huonekalut kertoi tappeloista, — vinhasti tuuli vinkui ikkunoista, sä synkän, kolkon muiston sieltä toit.
Warmaankin näit sä, veli, lapsijoukon nälkäänsä valitellen itkevän, näit heidän pimeässä jonkun loukon peitteenään ryysyjä vaan käyttävän, ja pelosta näit heidän säikähtyvän, kun kuulivat isänsä lähestyvän, tietenkin taas nyt aivan päissähän.
Kapakan ohi olet käynyt varmaan yön pimeässä tahi päivällä, näit siellä juopuneena monen harmaan ja monen nuoren lasin ääressä. Kimakkaa melua sä sieltä kuulit, petojen ehkä räyhinäksi luulit, mut juomar' elämää vain kuulit sä.