Vääpeli Lemminkäisen päiväkirja / Suomen kaartin retkestä Konstantinopolin muurien edustalle / vuosina 1877-1878

Suomen kaartin retkestä Konstantinopolin muurien edustalle
vuosina 1877-1878
G. W. Edlund, Helsinki, kustantaja. Helsingin Sentraalikirjapaino, 1899.
Jotakin ehkä tietäisin, Olinhan siinä minäkin.
Vänrikki Stool.
Kunnioitettavat lukijat.
Seuraava päiväkirja tarjoo lukijoillensa muutamia tietoja Suomen
kaartin matkustuspaikoilta, viime itämaisen sodan aikana, ja sen
toiminnoista siellä, niin myös kaikenlaisia hupaisia tapahtumia,
päiväkäskyjä ja seikkailuja.
Kertomus on varmoista lähteistä, sen verran kuin sitä yksityisellä
soturilla on tilaisuutta nähdä ja taitoa käsittää. Huomautan myös
arvoisille lukijoille, että tässä parhaasta päästä puhutaan ainoastaan
kolmannesta komppaniasta, syystä että kertoja koko sota-ajan oli
mainitun komppanian rivissä, eikä siis voinut tarkoin seurata toisten
komppanioin liikkeitä, koska sodassa hyvin usein yhdenkin pataljonan
komppaniat toimivat eri paikoilla ja toisinaan eri tavallakin.
Luonnollista on, että suuria erilaisuuksia siinä ei voi olla,
jonkatähden tämä kertomus jotenkin kuvailee tapahtumia toisissakin
komppanioissa. — Kertomus ei ole mitään vakinaista kirjakieltä, onhan
vaan semmoista suoranaista soturin juttua, jonkatähden yhdyn tuohon
tunnettuun ja virvoittavaan lauseparteen: Vaikka voimia puuttuu, on
tahto kuitenkin kiitettävä.
Jokainen muistan vielä ne hirmuiset rettelöt ja kapinat, joista syttyi
1877-1878 vuosien sota Balkanin niemimaalla, kun nuo pienet
ruhtinaskunnat Herzegovina, Bosnia, Montenegro, Servia ja Bulgaria
olivat nousneet kapinan, vapauttaaksensa itseänsä Turkkilaisten
järjettömän sorron ja väkivallan alta. — Turkkilaiset olivat
voittaneet servialaiset ja sekä tulella että miekalla hävittäneet koko
seutuja Bulgariassa autioiksi. Silloin Venäjä pakotti Turkin
rauhasovintoon Servian kanssa ja suostutti kaikki Euroopan vallat
yhteiseen neuvotteluun, miten nuot alinomaiset sortamiset sekä niistä
syntyvät kapinat ja verenvuodatukset Turkinmaalla saataisiin
estetyiksi.
Valtain lähettiläät laittoivat yhteisen ehdotuksen Europan yhteisen
peräänkatsannon alle asetettavista parannussäännöistä, jonka he
esittivät Turkille, mutta tämä kielsi jyrkästi, luottaen Englannin
silminnähtävään häilyväisyyteen. Koko asia siis nyt olisi rauvennut
mitättömäksi ja kristittyin tila jäänyt Jumala tiesi kuinka kauaksi
aikaa vielä parantamatta. Muut vallat tyytyivät sultaanin tyhjiin
lupauksiin eivätkä tahtoneet ankarampiin pakoituskeinoihin ryhtyä.