Ansgario

Suomennos.
Lukemisia Kansalle. N:o 32.
Turussa,
G. W. Wilén'in ja kumpp. kirjapainosta,
1864.
J. W. Lillja ja Kumpp. kustannuksella.
Imprimatur: G. F. Aminoff.
Kuin kristillisyys kuitenkin täällä, saarnaajien puutteesta, aina
enemmin joutui huonolle järelle, ja ei kukaan muu uskaltanut tänne
tulla, niin päätti väsymätöin Ansgario itse toisesti lähteä Ruotsiin.
Seurattunna Eribertiltä , entisen piispa Siimonin sukulaiselta, meni
hän matkaan ja nousi Koiviston saarella maalle. Pikkuista ennen heidän
tuloansa oli kuningas Uolevi , joka nyt Ruotsia hallitsi, kutsunut
kansan yleiseen keräjään kokoon. Siinä oli paljo puhuttu uutta oppia
vastaan. Eräs mies oli tullut joukosta esiin ja sanonut tavanneensa
kaikki vanhat jumalat, jotka hänen kauttansa olivat kuninkaalle ja
kansalle lähettäneet näin kuuluvan tervehyksen: Olemme kauvan aikaa,
rakkaudesta teihin ja palveluksenne ja uhrinne tähden, suoneet teille
rauhaa ja monta hyvää vuotta. Nyt ette enää kunnioita meitä niin
suurella uutteruudella kuin ennen, ja palvelette erästä muukalaista
Jumalata enemmin kuin meitä. Heittäkäät se asia pois jos tahdotte
meidän lemmemme ja suosiomme takaisin saada. Mutta jos kaiken mukommin
(välttämättömästi) tahdotte usiampia jumalita, niin me seuraamme otamme
entisen kuninkaanne Eirikin. Kohta rakennettiin kuningas Eirikille
uusi epäjumalan huone. Koska Ansgario tapasi vanhat ystävänsä,
kehoittivat he häntä henkensä rahalla lunastamaan; mutta tämä jalo mies
vastasi heille: minä en anna hengestäni mitään, sillä minä olen
valmis, jos Jumalani niin suvaitsee, Hänen nimensä tähden kaikki vaivat
ja vielä kuolemankin kärsimään.
Merkitsemisiä.