Josua

Kirj.
Georg Ebers
Suomensi J. Judén
Porissa,
Satakunnan Kirjapainossa,
1894.
Mene alas, iso-isä; minä valvon.
Vanhus, jolle tämä kehoitus annettiin, kieltävästi pudisti kerittyä
päätänsä.
Mutta täällä ylhäällä sinä et kuitenkaan saa lepoa…
Ja tähdet? Ja tuolla alhaalla? Lepoa tällaisina aikoina?… — Heitä
kauhtana ylleni! Lepoa näin kamalana yönä.
Sinua vilustaa. Ja käsi, kone, kuinka ne vapisevat.
Tue minua käsivarrellasi!
Nuorukainen, jota näin käskettiin, totteli mielellään; mutta hetkisen
kuluttua huudahti hän: Kaikkihan on turhaa; tähden toisensa perään
peittää synkkä pilvi. Voi, ja valitushuuto kaupungista… Se tulee kai
meidänkin huoneestamme. Minua niin peloittaa, iso-isä, koetas vain
kuinka päätäni polttaa! Tule alas, ehkä tarvitsevat he apua.
Se on jumalien huostassa ja tässä on minun paikkani. Mutta tuolla
— tuolla. Ijankaikkiset jumalat! Katso pohjaanpäin merelle! — Ei,
paremmin länteen; kalman kaupungista se tulee.