Sana: Romaani

Romaani
Kirj.
Suomentanut
F. H. B. Lagus.
Länsi-Suomen novellisarja II
Raumalla, Osuuskunta Länsi-Suomi R.L,. 1907.
Ensimäinen luku.
Sana, yksi sana vaan! huudahti reipas pojanääni ja sitä seurasi voimakas käsien yhteen lyönti ja metsä kajahti heleästä naurusta. Tähän saakka oli ollut hiljaista petäjäin oksissa ja pyökkipuiden latvoissa. Metsäkyyhkynen yhtyi pojan nauruun ja närhi, joka käsien taputuksesta oli säikähtänyt, levitti ruskeat, kauniilla sinikirjavalla pilkulla koristetut siipensä ja lenteli petäjän latvasta toiseen.
Vasta muutama viikko takaperin oli kevät tullut Schwarzwaldiin; toukokuu oli vastikään päättynyt ja kuitenkin oli jo helle niinkuin keskikesällä ja pilvet kasaantuivat yhä sakeammiksi taivaalle. Aurinko oli jo lähennyt laskuansa, mutta laakso oli niin ahdas, että päivän pyörä oli jo näkyvistä kadonnut ennenkun se suoritti muhkean kulkunsa yön porttien kautta.
Kun aurinko meni mailleen kirkkaalla ilmalla, kultasi se ainoastaan petäjäin latvat lännenpuolisella korkealla vuoren rinteellä. Tänään päivän loistava pyörä ei mailleen mennessään ollenkaan näyttäytynyt ja lintujen niukka, pian taukoava liverrys sopi yhteen paremmin kuin pojan nauru päivän uhkaavien pilvien ja helteen kanssa.
Kaikki missä henkeä oli, näytti alakuloiselta, mutta Ulrikki kajahutti vieläkin äänekkään naurun ja huudahti painaessaan paljaan polvensa risukimppua vastaan:
Anna minulle. Ruth, tuo vitsa siteeksi. Kas, kuinka se on kuivunut ja kuinka se ratisee! Yksi ainoa sana vaan! Ja kun yhden sanan takia istuu kaiken päivää selkä koukussa kirjan ääressä — onpa se hullunkurista!