Vankina Kaukaasiassa Y. m. kertomuksia

Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Y.m. kertomuksia
Kirj.
Suom. V. K. Trast
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1911.
1. Vankina Kaukaasiassa. 2. Paljonko ihminen tarvitsee maata? 3. Kynttilä. 4. Kipinästä suuri palo.
Vankina Kaukaasiassa.
Kaukaasiassa oli sotapalveluksessa eräs herra. Hänen nimensä oli Shilin.
Hän sai kerran kirjeen kotoaan. Äitimuori kirjoitti hänelle: Olen jo käynyt vanhaksi ja mieleni tekee ennen kuolemaani nähdä rakasta poikaani. Tule sanomaan minulle jäähyväiset ja hautaamaan minut ja lähde sitten taas Jumalan nimeen virkaasi. Olenpa löytänyt sinulle morsiamenkin. Hän on älykäs ja kaunis eikä köyhäkään. Ehkäpä miellyt häneen, menet naimisiin ja jäätkin tänne kokonaan.
Shilin tuumi: Mummo on todellakin jo tullut raihnaiseksi; kenties en enää myöhemmin saakaan nähdä häntä. Parasta on lähteä. Ja jos morsian on kaunis, niin voinhan mennä naimisiinkin.
Hän meni everstin puheille, hankki itselleen virkavapautta, heitti hyvästit tovereilleen, kustansi sotamiehilleen neljä ämpäriä viinaa jäähyväisiksi ja valmistautui matkaan.
Kaukaasiassa oli siihen aikaan sota. Teitä pitkin ei päässyt kulkemaan päivällä eikä yöllä. Jos vain joku venäläinen poistui linnoituksen läheisyydestä, niin tatarilaiset joko tappoivat hänet tahi veivät mukanaan vuoristoon. Sen vuoksi oli semmoinen järjestys käytännössä, että kaksi kertaa viikossa vartiojoukko marssi linnoituksesta toiseen ja matkustavaiset kulkivat sen keskellä.