Tuukan poika / Jatkoa näytelmään "Tuukan tappelu" 3 sivuinen tarina

E-text prepared by Tapio Riikonen
Jatkoa näytelmään Tuukkalan tappelu 3 sivuinen tarina
Luonnos
Kirj.
GUSTAF v. NUMERS
Suomentanut
Eero Alpi
Hämeenlinnassa, Boman & Karlssonin kustannuksella, 1903.
Pieni joukko heimostaan eksyneitä hämäläisiä on asettunut Pähkäselän rannoille. Siellä he ovat urheasti taistelleet päälleryntääviä karjalaisia vastaan, joita osa asuskelee läheisen Louhijärven seutuja.
Hanka on rutivanha, saita karjalainen. Suden tavoin on hän nuorempana maita kierrellyt, ahnaana itselleen aarteita kooten. Hän on hyökännyt lappalaisten laitumille, ryöstänyt kansaa, ottanut niitä orjiksi ja myynyt ne kultia vastaan. Aarteensa eivät ole vähäiset, ja huolellisesti säilyttääkin tuo ijäkäs kitupiikki ne lattiahirren alla, jotta ei kenkään saisi niistä vihiä. Vaan kuitenkin tietää kansa, että rikas on vanha Hanka, rikkaampi kuin kukaan muu, vaikka taloansa ei edes kunnolla hoitaa raski. Kurja onkin pirtti; huoneet kaatumaisillaan ja kuinka olisikaan, ell'eivät hänen lapsensa, Irja ja Ennu, töitä tekisi, ja talon ainoa orja, Lapin ryöstönainen, Vaina, talon hyväksi raataisi. Hänetkin on julma Hanka Lapista raahannut, lapsensa myynyt orjiksi, ja tämä onkin ainoa, joka alituisesti muistuttaa Hankaa hänen entisistä veritöistään. Tämä härnää ja loitsuillaan uhkaa tuota saamatonta saituria. Tämä ennustaa, että vielä kerran Hangan kullat lehdiksi kuivuvat ja vielä joutuu haudanpartaalla oleva verikoira Lemmen vihoihin. Hiisi hänelle julmistuu ja alkaa vainoomaan Lapin lasten sortajaa.
Irja on haaveksiva karjalaistyttö. Ei ole impi perinyt isänsä kurjaa luonnetta. Hän on puhdas kuin pulmunen, kaunis kuin keväinen auringonsäde. Omalla iloisella luonnollaan hän yksitoikkoiset päivänsä imanteiksi kirkastuttaa. Suru mieleen tulee tyttörukalle kuitenkin välisti, kun hän pelkosydämellä ajattelee, kenellehän isänsä mahtaa hänet vaimoksi myydä — kenelle hyvänsä, kun vaan saa hyvän hinnan ja pääsee myötäjäisiä maksamasta.