Hilligenlei (Pyhä maa)

Romaani
Kirj.
Suomentanut
Volter Kilpi
Helsingissä. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1906.
Monta on ihmistä, jotka astuvat elämäänsä nyreinä ja uneliaina He ovat kanssaihmisilleen rasitukseksi eivätkä elä mitään. Ken sellaisten elämästä kertoisi?
Monta on ihmistä, joilla lapsesta asti palaa silmissä ihmetys, jotka raikkaan nuoruutensa päivät hämärästi tuntevat, ikäänkuin tahtoisivat he elää ja tehdä jotain erinomaista, kunnollista, ja jotka sitte astuvatkin elämänsä taipaleelle mielessään kirkas uljas rohkeus. Sellaisten elämä ehkä olisi kertomisen arvoinen. Toki, ei siitäkään! Ei siitäkään suuria lähde. Sillä mihinkä käyttävät nuo terveet ja nuo voimakkaat elämänsä? He etsivät, tavoittelevat rahaa ja ulkonaista kunniaa tai muita semmoisia harhakuvia, etsivät ja rientävät ja kompastuvat, eivätkä saavuta, ja kompastuvat hautaansa. Suuri kiusa ja mielenharmi on heidän elämänsä kertominen; kertoja saa hiuksensa harmaiksi kertoessaan.
Tosiaankaan emme vaadi mitään yli-ihmisellistä. Me emme vaadi, että ihminen lähtisi elämäänsä ikäänkuin lähtisi hän etsimään kuninkaan kruunua. Mutta sitä vaadimme, että hänessä, kun hän tavoittelee harhakuviaan, elää toivo, ikäänkuin voisi hän lähimmällä niityllä aasilauman sijasta tavata edessään enkeliparven; sitä vaadimme että hänessä elää levoton odotus, ikäänkuin voisi lähimmässä tientaitteessa tammen alla tuolla seistä häntä odottamassa ijäisyys itse, pyhässä kädessään kaiken maailman tuhannet arvoitukset ja kysymykset, ja ikäänkuin voisi hän häneltä saada selityksen muutamiin näistä arvoituksista ja kysymyksistä. Sitä vaadimme. Sillä se kuuluu mielestämme kokonaiseen ihmiseen.
Ja nyt sieluni, vaivanalainen, rohkea, kerro eräästä, joka hänkin levottomana, toivorikkaana etsi, löytääksen Pyhää.

Siinä hämärissä viskausi myrsky vielä rajumpana meren ylle; raskaine, tiukeine käsivarsineen vitsoi se laajalti ja lavealti harmaata jylhää meren pintaa. Hamasta Islannista aina Skotlanin särmikkäille rannoille asti ja sieltä aina Norjaan vyöryivät harmaat kuohahtelevat aallot raskaina ja ärjyen ja loputtomasti pauhaten ja painausivat satojen penikulmien laajuudelta Holsteinin rantoja vastaan.