Kolme toverusta: Romaani

Romaani
Kirj.
Suomentanut
Volter Kilpi
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1904.
Tuossa ratsastavat nuo kolme toverusta esiin Strandigerkartanon puistokujasta.
Heidän on matka rantavallille, sen laelta tähystelläkseen ulos Pohjanmerelle, olisiko vihollislaivoja näköpiirissä. On nimittäin Isänmaa vaarassa, Gravelotten taistelu on taisteltu kolme päivää sitten.
Maa ja rannikko ovat miehittämättä, kaikki ovat Ranskassa. Siksipä pitää nuoren Holsteinin astua jalkeille. Kolmeksi toverukseksi kutsuvat he itseään. Kaikki ovat he yhdenikäisiä, kymmenen vuotta vanhat.
Edellä ratsastavat molemmat serkukset, kaksi Strandigeriä.
Hän joka ratsastaa oikealla, hän on Andrees Strandiger, Strandigerkartanon ainoa lapsi. Hän on sen Strandigerin poika, jonka nousuvesi tavotti ja sieppasi tuolla ulkona matalikolla, Wattilla. Vielä nykyäänkin, kun tapauksesta jo on kulunut lähes kolmekymmentä vuotta, muistellaan sitä, kun länsituuli pauhaa rantavallilla, surulla marskitaloissa ja tuvissa, sillä, tämä Strandiger oli ollut vakava kunnollinen mies.
Hänen vasemmalla puolellaan ratsastaa Frans Strandiger. Hän on vierailulla Strandigerkartanossa. Hänen isänsä, luutnantti yhdeksännen armeijakunnan tykkiväessä, lepää kuolinpäivästä asti, keuhkot läpiammuttuina ja toivottomasti haavoittuneena talossa, joka on ensimmäisenä Vernevillessa de la Cusse'n käsin. Poika ei tiedä siitä vielä, hän saa kuulla siitä vasta viikkojen perästä, kun hän pulan äitinsä luokse. Hän ei aavista, että elämänkulussaan on tapahtunut käänne, ja käänne kovalle vaikealle taipaleelle; nyt on hänen kasvatustaan nimittäin ohjaava äitinsä ja tämän perhe, joka asuu Berlinissä, ja se suku on kovakouraista väkeä.
Hän on taivuttanut kätensä puuskaan kylkeänsä vastaan, kuten on nähnyt isänsä tekevän ja ratsastaa parhaiten pojista.