Rehti-Jaakko

Kapteeni Marryatin kertomuksen mukaan nuorisolle mukaillut
Gustav Höcker
Suomensi A-a
Porvoossa, Werner Söderström, 1894,
Ensimmäinen luku.
Rehti-Jaakko, tämän kertomuksen sankari, syntyi ihmisten ilmoille eräässä laivassa, sellaisessa tavarain kuljetuslaivassa, joita on lukemattomia Thames-joella ja joita sanotaan lastiveneiksi. Semmoista lastivenettä Rehti-ukko kuljetti ollen vaimonsa kanssa sen ainoana laivaväkenä, ja siinä pienessä uiskentelevassa maailmassa vietti Jaakko aikaisimman lapsuutensa. Valitettavasti kyllä ei hänelle voinut jäädä suloisia muistoja siitä ajasta, sillä hänen äitinsä oli joutunut juoppouden orjaksi. Alussa hän vain silloin tällöin otti viinakulauksen vahvistukseksi kylmää ja joella vallitsevaa sumua vastaan, mutta vähitellen muuttui tulijuoma nautinnoksi, tottumus siihen himoksi ja viimein hän joi aamusta iltaan.
Rehti-ukko oli sangen taitava laivankuljettaja, mutta siinäpä koko hänen taitonsa olikin, häntä kun jo nuoruudesta asti oli opetettu yksistään siihen toimeen. Hänen ainoa nautintonsa oli piipunnysä, jota hän tuskin milloinkaan otti suustaan. Maalle hän meni ainoastaan silloin, kuin hänen oli jotakin ostettava. Hänen elämänsä viisaus oli muutamissa sananparsissa, jotka aina olivat hänellä lohdutuksena, milloin ei kaikki käynyt hänen mielensä mukaan. Eräs niistä kuului: Ei itku hädästä päästä; kerran tehty ei parane. Sen lausuttuaan ei hän enää koko asiaa enää ajatellut. Jos häntä jokin asia pyrki suututtamaan, oli hänellä tapana sanoa: hullu tyhjästä suuttuu , ja kuin hänelle sattui jotain vastusta, lohdutteli hän mieltään sanoilla: jos neuvo pettää, niin toinen auttaa . Kun ukko muuten oli sangen harvapuheinen, painuivat ne lauseet sitä syvemmin pikku Jaakon mieleen, ja hän toisteli niitä hyvin usein hiljaa itsekseen.
Kuten jo on sanottu, oli laivankuljettajan yleinen sivistys kovin takapajulla. Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta muutamia kirjaimia hän kuitenkin oli oppinut piirtämään, ja niille oli hän antanut kullekin oman eri merkityksensä.