Pyhän Julianuksen legenda

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Gustave Flaubert
Suom. Maija Koskenniemi
WSOY, Porvoo, 1911.
Julianuksen isä ja äiti asuivat linnassa, joka oli rakennettu keskelle metsää, kukkulan rinteelle.
Lyijysuomukset peittivät kulmissa olevain neljän tornin suippoja kattoja ja muurit nojasivat kalliopohjaan, joka laskeutui jyrkästi vallihautaan.
Pihan kivitys oli siloinen kuin kirkon laattia. Pitkistä, lohikäärmeenkidan muotoisista räystäskouruista syöksyi sadevesi säiliöitä kohti, ja ikkunalaitteilla kukkivat joka kerroksessa basilika ja heliotrooppi maalatuissa saviruukuissaan.
Seipäillä eristetyn aitauksen sisäpuolella oli ensin hedelmäpuutarha, sitten kenttä, jossa oli erilaatuisten kuvioiden muodossa kukka-istutuksia, lisäksi varjoisia viiniköynnosmajoja ja leikkirata linnan poikia varten. Toisella puolella oli koirakoppi, tallit, leipomatupa, viininpuserrushuone ja vilja-aitat. Viheriä laidunnurmi levisi ympärillä, sekin vahvan orjantappura-aidan ympäröimänä.
Oli eletty rauhan aikoja niin kauan, että nostoristikko ei enää laskeutunut; vallihaudat olivat täynnä vettä; pääskyset tekivät pesiään rintasuojuksen ampumaloviin; ja jousimies, joka päivät päästään kulki valleilla, palasi vahtitorniin niin pian kun aurinko paahtoi liian kuumasti, ja torkahti uneen kuin luostariveli.
Sisällä kiiltelivät joka suunnalla rautakiskoitukset; seinäverhot suojelivat huoneita kylmältä, kaapit olivat täyteen sullotut liinavaatteita, viinitynnyreitä oli kellarissa rivi rivin päällä ja tammiarkut rutisivat rahasäkkien painosta. Asesalissa nähtiin lippujen ja jalojen eläinkallojen keskellä aseita eri ajoilta ja eri kansoilta, alkaen Amalekitien lingoista ja Garamanttien heittokeihäistä Saraseenien miekkoihin ja Norrmannien panssaripaitoihin saakka.
Keittiön vanttera emäntä sai härjän padassa kääntymään. Kappeli taas oli komea kuin kuninkaan rukoushuone. Olipa eräässä kolkassa roomalainen saunakin, mutta linnanherra kieltäytyi sitä käyttämästä pitäen sitä pakanallisena tapana.