Satuja ja tarinoita II

E-text prepared by Tapio Riikonen
Note: Project Gutenberg has Volume I of this work. See https://www.gutenberg.org/ebooks/53484
Kirj.
H. C. Andersen
Suom. Maila Talvio
WSOY, Porvoo, 1920.
Villit joutsenet. Paratiisin puutarha. Lentävä matka-arkku. Haikarat. Metallisika. Ystävyyden liitto. Ruusu Homeron haudalta. Nukku-Matti. Ruusunhaltia. Sikopaimen. Tattari. Enkeli. Satakieli. Kihlatut. Ruma ankanpoikanen. Kuusi. Lumikuningatar.
Villit joutsenet.
Kaukana täältä, siellä, minne pääskyset lentävät, kun meillä on talvi, asui kuningas, jolla oli yksitoista poikaa ja yksi tytär, Elisa. Nuo yksitoista veljeä — prinssejä he olivat — kävivät koulua tähti rinnassa ja sapeli vyöllä. He kirjoittivat kultataululle timanttirihvelillä ja lukivat yhtä hyvin ulkoa kuin sisältä, saattoi heti kuulla, että he olivat prinssejä. Sisar, Elisa, istui pienellä peililasista laitetulla jakkaralla ja hänellä oli kuvakirja, joka oli maksanut puolen kuningaskuntaa.
Oi, noilla lapsilla oli niin hyvä, mutta niin ei ollut aina oleva.
Heidän isänsä, joka oli koko maan kuningas, meni naimisiin pahan kuningattaren kanssa, joka ei ollut lapsiraukoille ensinkään hyvä. Jo ensimäisenä päivänä saattoivat he selvään huomata sen. Koko linnassa vallitsi suuri loisto ja lapset leikkivät vieraisilla. Mutta sensijaan, että he muuten saivat kaikki leivokset ja paistetut omenat mitä vain oli, antoi hän heille vain hiekkaa teekupissa ja sanoi, että he voivat olla pitävinään sitä jonakin.
Viikkoa myöhemmin pani hän pienen sisar Elisan maalle joidenkin talonpoikaisihmisten luo, eikä kestänyt kauan, ennenkuin hän sai kuninkaalle uskotelluksi niin paljon prinssi raukoista, ettei hän enää ensinkään välittänyt heistä.