Satuja ja tarinoita IV

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
H. C. Andersen
Suom. Maila Talvio
WSOY, Porvoo, 1906.
60 Se on totinen tosi. 61 Joutsenenpesä. 62 Hyvä tuuli. 63 Sydänsuru. 64 Kaikki paikoilleen. 65 Ruokakauppiaan tonttu. 66 Vuosituhansien kuluttua. 67 Piilipuun alla. 68 Viisi hernettä. 69 Lehti taivaasta. 70 Hän ei kelvannut mihinkään. 71 Viimeinen helmi. 72 Kaksi neitsyttä. 73 Valtameren äärellä. 74 Rahaporsas. 75 Ib ja pikku Kirsti. 76 Tuhma-Jussi. 77 Kunnian orjantappuratie. 78 Juutalaistyttö. 79 Pullonkaula. 80 Viisasten kivi.
Se on kauhea juttu! virkkoi kana siinä päässä kylää, jossa ei tapaus ollut tapahtunut. Kauheita kuuluu kanakopista! Minä vaan en uskalla nukkua yksinäni tänä yönä. Onneksi meitä on useita samalla orrella! — ja sitte hän yltyi kertomaan niin että höyhenet nousivat pystyyn kanojen selässä ja kukolta meni harja vallan lysyyn. Se on totinen tosi.
Mutta aletaanpas alusta! Se tapahtui kylän toisella kulmalla, eräässä kanakopissa. Aurinko laski ja kanat lensivät yöpuulleen. — Yksi kanoista — hän oli valkoinen, matalajalkainen kana, muni säännöllisesti ja ansaitsi kaikin puolin kunnioitusta — kun hän pääsi orrelle, rupesi hän nyppimään höyheniään ja sattui häneltä putoamaan pieni höyhen.
Se meni menojaan! sanoi hän, jota enemmän minä itseäni kynin, sitä kauniimmaksi minä vaan tulen! Ja se oli sulaa leikkiä, sillä hän oli aina ylläpitänyt hyvää tuulta kanakopissa — muuten hän, kuten sanottu, oli erittäin kunnianarvoisa kana. Ja sitte hän nukkui.
Kanakopissa oli pilkkosen pimeä. Kanat kököttivät rinnan orrella. Se joka istui valkoisen kanan vieressä, ei nukkunut. Hän kuuli tai oli kuulematta aivan tarpeen mukaan, juuri senverran että saattoi elää sovussa ja rauhassa maailman kanssa. Mutta toiselle vierustoverilleen hänen kuitenkin täytyi puhua:
Kuulitkos mitä tässä juuri sanottiin? En mainitse mitään nimiä, mutta täällä on kana, joka nyppii kaikki höyhenensä tullakseen kauniiksi. Jos minä olisin kukko, niin kyllä häntä halveksisin.