Satuja ja tarinoita VII

Kirj.
H. C. Andersen
Suomentanut
Maila Talvio
Suomennostyö on suoritettu Suomalaisen Kirjallisuuden Edistämisrahaston avustuksella.
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1925.
Sittiäinen. Mitä isä tekee, on aina oikein. Lumiukko. Ankkatarhassa. Uuden vuosisadan runotar. Jääneito. Perhonen. Psyke. Etana ja ruusupensas.
Keisarin hevoselle pantiin kultakengät, kultakenkä joka jalkaan.
Miksi sille pantiin kultakengät?
Se oli mitä kaunein eläin, sillä oli sirot jalat, hyvin kauniit silmät ja harja, joka riippui kuin silkkihuntu kaulaa pitkin. Se oli kantanut herraansa ruudinsavussa ja kuulasateessa, kuullut luotien laulavan ja vinkuvan. Se oli purren raivannut tietä, potkinut ympärilleen, taistellut, kun viholliset ahdistivat, yhdellä hyppäyksellä vienyt keisarinsa kaatuneen vihollisen hevosen yli, pelastanut keisarinsa kruunun, punaisesta kullasta tehdyn, pelastanut keisarinsa hengen, joka oli enemmän kuin punainen kulta, ja sentähden pantiin keisarin hevoselle kultakengät, kultakenkä joka jalkaan.
Ja sittiäinen ryömi esiin.
— Ensin suuret, sitten pienet, sanoi se. — Vaikkei koko mitään merkitse.