Mr Jeremias etsii illusionia

Kirj.
Hagar Olsson
Suomensi
Rakel Kansanen
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1927.
Jeremias lukee sanomalehtiä ja tekee muutamia kysymyksiä. Jeremias matkaa maantiellä. Jeremias herää dans une de ses humeurs noires ja löytää ilmoituksen. Kolmas Jeremias hämmästyy itseään. Jeremias näkee kuvastimessa vieraat kasvot. Jeremias saa kiireellisen sähkösanoman. Lentokone.
Monitaitoinen ja tupakan kyllästämä Buffalo istui verannalla, syventyneenä lähetysseuran vuosikertomuksiin. Hän kaiveli nenäänsä innokkaasti ja äännähteli silloin tällöin, aiheutuiko se mielihyvästä vai tyytymättömyydestä kaunista suvisäätä ja aivan liian puhdasta veranta-ilmaa kohtaan, sitä on vaikea tietää. Samoin pysyi Jeremias kuurona linnunlaululle ja sokeana luonnon kauneudelle. Hän istui vain ja näverteli tyytymätöntä sieluaan, odotellessaan sanomalehtiä — ja kenties jotain muuta.
Huomaan, että naisten opetus lähetyskoulussa on monipuolisempaa kuin miesten, sanoi Buffalo, istuessaan verannalla suloisena suvipäivänä. Hän huokasi ja lisäsi: Se on luonnollista muuten, huomaan, että heidän sivistystasonsa on korkeampi.
Oli aika lähteä hakemaan postia. Buffalo, eläinten ystävä, ei unohtanut milloinkaan ottaa mukaansa kävelylle jäniskoira Totoa — joka oli yhtä innokas juoksemaan kuin Buffalo laiska kävelemään. Paripuoli, jonka kaliseva kettinki silti sitoi toisiinsa myötä- ja vastoinkäymisen vaiheissa. Jeremias käveli tapansa mukaan vapaana ja irrallaan, mutta kenties sittenkin kahlehdittuna pahempaankin kuin kiihkeään jäniskoiraan.
Nuo kolme vaelsivat hiljalleen pitkin maantietä. Lapset leikkivät kivikossa aurinkoisella mäellä. Ja vasikat ynisivät veräjällä.
Tietysti niille on unohdettu antaa vettä, sanoi Buffalo, vaipuen huolestuneisiin mietteisiin, hullunkurinen puhvelinaama tuhansissa rypyissä.
Totolla oli omat tuumansa. Hänellä oli omat elämännäkemyksensä ja omat erikoiset ilonaiheensa, maantien reunamille keskitettyinä. Tänään olikin harvinaisen monta narttua kulkenut tästä, ohdaketiheiköt ja nokkoset olivat varsin magneettisia ja Buffalolla oli täysi työ hillitessään Toton intohimoja. Välistä kiskottiin hänet melkein nurinniskoin maantien laidalta toiselle; hän ähki ja hikoili, menettämättä kuitenkaan järkähtämätöntä lauhkeuttaan. Hänellä oli aina annos syvää ymmärtämystä elämän kaikkia syrjähyppyjä kohtaan, olivatpa ne sitten hänen omiaan tai toisten.