Kanervakukkia

Runokiehkura
Solmiellut
HANNA STENVALL (Kivi)
Helsingissä Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag, 1905.
Runoutta mieleen rientää itsestänsä ilman vaan, jahka Luonnon äidinhelmaan pääsee vienoon vaipumaan. Luonto haavelahjojansa antaa lempilapselleen; lapsi haaveet ilmi haastaa, kutoo runokukkaseen.
Nämä runot, kirj. J.H.E. Hanna Stenvall, kirj. Hilja Liinamaa Lukijalle, kirj. A.V.F.
Runoilija Aleksis Kivi Matkalainen Veneessä Kallis — kalliimpi Joulukuusi Iltakello Eloni aika Taivahan joulu Mielikuvitus Hiljaa! Kouluoppilaan huokaus Isäin maalle Kaikuos kannel! Väinämöisen soitto Kevätruno Aamurusko Laula Isänmaan laulu
Aleksis Kivi itselleen Kevät Kevätiltana Kesän tuliaisiksi Kesäruno Kesäyön laulu Kasteen helmeitä Kukan kuiske Kukan hoito Sydämeni laatu Kukkanurmi Ihanteet Kosken kuohu Salolampi Iltalaulu Iltatähti Auringon lasku
Valitus Pois, pois! Hiljaa Keinussa Kultaansa ikävöivä rannalla Petetty poika Lempiväiset
Nämä runot
Elämää syvästi tuntevan sydämen tunnelmat, siinä muodossa, johon ne tri A.V. Forsman on kohennellut, ansaitsevat, minun ymmärtääkseni, julkisuutta ja onnistuneimmat niistä kohoavat maamme parhaimman laulelmarunouden tasalle samalla kuin ne, ilman liikatunteisuutta, lämpimästi likenevät kansanlasten sydämenväreitä, raivaten syvissä riveissä runoudelle tietä.
Tuusulassa 10/1 1905