Vaimoni ja minä eli Harry Hendersonin elämäkerta

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Harriet Beecher Stowe
Suomentanut Hj. Sandelin
H. F. Helminen, Jyväskylä, 1874.
1. Kertoja esitteleikse 2. Lapsuuteni morsian 3. Lapsuutemme onnela 4. Utu-morsiameni 5. Minä lähden yliopistoon. — Jaakko-enon neuvo 6. Uni-morsiameni 7. Nöyryytyksen laakso 8. Epätoivo 9. Silmäys elämään 10. Karolina serkkuni 11. Lisää Karolina serkusta 12. Minä lasken ensimmäisen peruskiven rakennukseeni 13. Nuoren miehen kumppalit 14. Myötä- ja vastoin-käymisiä 15. Minä näen ilmestyksen 16. Nykyajan tytöt 17. Minä joudun seura-elämään 18. Nuori tieto-viisas 19. Liehakoitsemista 20. Minä pääsen ystäväksi perheessä 21. Minä huomaan ystävyyden suloisuuden 22. Minä pääsen salaisuuden tuntijoiden joukkoon 23. Minä saan moralisen niskalöylyn 24. Maria-täti 25. Naiskysymys, kaikin puolin tarkastettuna 26. Taaskin Karolina-serkku 27. Pääsiäisliljoja 28. Lumous ja todellisuus 29. Uusia toiveita 30. Levottomuutta 31. Kohtalo 32. Croquet-huvi 33. Kilpailu 34. Vihdoinkin 35. Mitä perhe neuvottelee 36. Rikkaus ja rakkaus vastakkain 37. Uusia neuvotteluja 38. Minä kosin appia 39. Kihlattu 40. Onnentoivotuksia 41. Rikki-räjähdys 42. Ilta ennen häitämme 43. Bolton 44. Hää-matka 45. Vaimoni vaatteet 46. Kirjeitä Newyorkista 47. Maria-tädin viimeinen ehdoitus 48. Oma talomme 49. Pieni kotimme 50. Naapurimme 51. Vaimoni ehdottelee pitojen pitämistä 52. Valmistukset pitoihimme 53. Ensimmäiset pidot kodissamme
Kertoja esitteleikse.
Näyttääpä siltä kuin koko maailma olisi jällensä muuttunut lapseksi, joka juoksentelee ympäri, kuin hullu, saadaksensa kuulla kertomuksia — kertomuksia! kertomuksia! kertomuksia! huudetaan kaikkialta. Kertomuksia löytyy joka paperi-palalla, joka seinällä, joka ra'ossa ja joka lomassa. Kertomuksia valuu kynästä viljavammin kuin syksyllä puista putoavia lehtiä, yhtämonella eri värillä ja varjolla. Kertomukset puhaltavat ylitsemme kuin vihuri-tuuli, tulevat kaikista maista ja mukaellaan kaikille kielille. Löytyy kertomus-sarjoja täysi-kasvuisille, nuorille, ja ehk'eipä meidän tarvitse kauan odottaakaan ennenkuin sanomalehdissä ilmestyy kertomus-sarjoja, jotka sopivat lapsikamarille. Pian ehkä saamme nähdä ihastuttavia kuvallisia sanomalehtiä, nimillä: Kehto , Lapsen kalistin , Ensi hammas y.m.m., joissa on kertomuksia, niin pitkiä, että niitä kestää neljäänkolmatta tahi kahdeksaanviidettä vihkoon. Monestipa olen arvellut itsekseni: mitähän Salomo ajattelisi jos hän eläisi tähän aikaan. Tuo miesparka, joka jo kyllästyi aikakautensa kirjallisuuteen, sanoi liiallisen lukemisen rasittavan lihaa — ja kuitenkin oli kirjapaino silloin vielä tuntematon ja kirjat präntättiin noilla nelisnurkkaisilla heprealaisilla kirjaimilla, joista kukin oli yhtäsuuri taideteos, kuin moni nykyajan hautakivi. Kuitenki sanoo Salomo: Ei tuolla ijankaikkisella kirjojen kirjoittamisella rajaa olekaan! Mitähän miesparka sanoisi, jos näkisi jonkun nykyajan kirjanpainattajan kirja-luettelon!