Kolmen teinin lauluja

language: Finnish
Kirj.
Heikki Asunta, Martti Merenmaa ja Einari Vuorela
Jyväskylässä, K. J. Gummerus Osakeyhtiön, 1928.
Prologi Syyskyntäjälle Yö Lehti Ruthin kirjasta Kappale sukutarinaa Talo maantien varrella Marraskuu Maailman meno Syntinen nainen Kiitos Partaalla Delirium Palannut tuhlaajapoika Puutarhuri
Kevät Syysyö Tulkaa Kissankello Vanitas Vanitatum Kaksi koivua Paan Huhtikuun yö Vogulin hautakivestä Syksyn tullessa Tiirojen laulu Ilta suolla Jää hyvästi Chant Sans Paroles Meri
Teini Kansanlaulu Kaksi maisemaa Toukokuun yö Kaksi pääskystä Vuorokausi Kulkijain Eläinnäyttelyssä Ajaja Rikasmies ja aarreaitta Hullut kasvot Silmälasit Rakastunut silmä Pesä Polku
(Veljilleni).
Mikä riemu ja luottamus silloin asuikaan kattomme alla, kun rupesi paistamaan jälleen aurinko punaten hökkelin, ja me nousimme jäykistynein jäsenin. Raha meit' ei painanut, ei rahahuoletkaan, tyhjät ja tomuiset taskut meill' oli vaan, ja päivänä ensimäisenä maaliskuun me juhlamenoin poltimme viimeisen puun. Kuin armeija voittamaton me marssittiin kuitenkin hökkelikylästä kaupunkiin, ja jos nuttumme laita olikin auttamaton, me muistimme Saaronin liljat ja Salomon. Tien varrelta muuan jos äkkäsi tupakan, tämän kunniaks', viisaan ja tarkan kakaran paras sutkaus yhteisin voimin leikattiin, ja haiku seurasi herroja kaupunkiin. — — — Minä tiedän, kuinka nyt, veljet, laitanne on. Joka ainoa päivä on tyhjä ja tolkuton. Siis, teinit, sauvat vain, vyöt kupeisiin ja aamunnousussa takaisin hökkeliin!
Syyskyntäjä, veljeni hiljainen, sinä liikut kuoleman asialla. Sinä niukan vihannan viimeisen hymyten tapat vakosi multiin hautaamalla.
Et oppinut mistään riemuitsemaan. Et rakasta ketään, ei sua kukaan. Sinä kuulut syyskuun maisemaan sairastavaan. Ajat suoraan vakosi mukaan.
Kai sentään, veljeni hiljainen, pysyt kaukana talosta valkeasta. On takana kuistikon ruutujen niin ikävissään ihminen. Kai säälit kaunista lasta.