Veres vanhaa veikeämpi

Maalailuja Savon maalta
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, 1925.
Maijasstiina mennä hynttyytti maantietä, niin että pölisi. Oli juhannuksen aatonaatto ja helteinen päivä. Sinä kesänä olikin siunattu tuota lämmintä taas tavallista runsaammin. Tässä oli ollutkin välillä viileitä vuosia, mutta jo nyt paistaa lepetteli aurinko kuin ähmällä. Ei uskoisi, että kerran hänkin, Maijasstiina Poutiainen, ajoi reellä juhannuskirkkoon. Siitä on nyt jo kauan, hän oli silloin parahiksi aikaihmiseksi saapa ja palveli Pölökissä Hirvijärven takana. Oli se tosiaankin soma juhannus, kun Hirvijärven ylitse jäätä pitkin ajaa hurautettiin ja luntakin oli maassa toista korttelia. Sinä keväänä oli routa sulanut aikaisin ja jo huhtikuussa oli kauraa kylvetty, mikä ei ollut muuta kertaa tapahtunut hänen muistinsa aikana, mutta sitten oli pakastanut siinä juhannuksen alla ja tuhonnut kevätkylvöt, eikä ollut tainnut jäädä paljon jälelle rukiistakaan. Pettua oli purtu seuraavana talvena.
Mutta nythän tuo on Jumala antanut kunnon vuosia. Tämäkin on ollut niin säännöllistä ja lupaavaa, kun vaan saisi jatkua tällä tapaa.
Ohhoh, kylläpä räätääkin, tuumi Maijasstiina itsekseen ja solautti huivin kaulalleen. No, eipähän se lämmin luita säre, paistaa lekottele vaan Jumalan päivä, etpähän tuota taida tammikuussa paljon paistellakaan. Ja jos minkä joskus aitan harjan korkeudelle pääset, niin kovin on nuiva katseesi, ei siitä pahasti lämmintä lähde.
Siinä hipaisi maantie Hirvijärven rantaa. Lahden pohjukassa kyhjötti kallellaan pieni tupa, jonka katon jo aika oli sammaloittanut. Siinä se seisoi kuin ruotiukko kainalosauvojen varassa. Nuo pönkät olivat tosiaan ihan kuin kainalosauvat. Siinä oli tämä Maijasstiina syntynyt ja alkuvuotensa juoksennellut nurmikkoisella pihamaalla. — Ja niinpähän vielä lainekin liplattelee, kuten ennenkin. Se aina kesäisin kutitteli niin mukavasti pientä vaskenväristä pintaa ja yhdessä päivän säteitten kanssa sommitteli kiiltävän kuoren palleroisen perunamahalle, jota kantaessa sääret menivät mutkalle, kuten vanhemmat ihmiset sanoivat.