Aikarunoja

E-text prepared by Matti Järvinen
Suomensi Hilja Liinamaa
Ensimmäisen kerran julkaissut Kyminlaakson työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l. 1910.
Tiedettä………………………….. Siv. 5. Kehitystä…………………………. 7. Aatami ensimmäinen…………………. 9. Eräälle valtiolliselle runoilijalle….. 11. Syvä huokaus………………………. 13. Salaisuus…………………………. 15. Yövartian tulo Pariisiin……………. 17. Henrik……………………………. 20. Elon vauhtia………………………. 22. Tendenssiä………………………… 24. Lapsi…………………………….. 26. Luvatonta…………………………. 28. Varoitus………………………….. 30. Kiinan Keisari…………………….. 32. Odottakaa vain…………………….. 35. Valistukseksi……………………… 37. Saksanmaa…………………………. 39. Kankurit………………………….. 41. Georg Herwegh……………………… 43. Samalle…………………………… 45. Kysymyksiä………………………… 47. Harzvuorille………………………. 49.
Lyö'ös rumpua rohkeesti, taistottarelle suukko suo, siinä on kaikki tieteily, siinä kirjojen oppi tuo.
Rummuta ihmiset unestaan, huomenkelloja soittele. Nuoruusvoimin eteenpäin astu, korkein tiede se.
Hegelin on se tiedettä, siin' on kirjojen viisaus. — Tajusin, kosk' olen älykäs ja mulla soittohon taipumus.
Jo liekö luonto kehnontunut, perinyt viat ihmisten. Niin näyttää, — kukat, eläimetkin käy valhesuulla jokainen.
Korean narrin kanssa lilja se liehuu, tuoko siveää? Myös perho suukoin huikentelee, jo unhoon viattomuus jää.
Ja orvokinkaan kainoutta en takaa, pikku kukkanen se kiemaellen kietoo, tuoksuu, ja maineeseen on kaiho sen.
Mä epäilen, jos satakieli tunteistaan laulaa, eikö vaan viserrä, itke, liioittele se yksin tottumuksestaan.
Pois totuus pakenet jo maasta ja uskollisuus häviät. — Ja joskin koirat liehuu — haisee kuin muinen, nekin pettävät.