Mökki nummella

Kuvaelmia kansan elämästä
Kirj.
Käännös Hollannin kielestä
Jyväskylässä, Jyväskylän kirjapainossa, 1892.
Oli virkistävää katsella laajaa nummea G—n kylän puolella; katsella ruskeaa kenttää, jolla näkyi siellä täällä viheriöitä viivoja, ja jota metsä kaikkialla reunusti. Taivaan rannalla rajoittivat näkyalaa lehdot, joita luonto, näennäisesti ilman mitään järjestystä, oli siroitellut sinne tänne, kun taasen etupuolella nuoren tammimetsän ja honkain lupaavat nuoret vesat somasti pistivät esiin, nummen ruskean-punaisen värin kanssa kaunista vaihtelua muodostellen.
Vielä kauniimpi oli näkyala, kun nousi jollekin nummella olevalle hietakummulle ja sieltä sai kentän kokonaisuudessaan näkyviin. Silloin vasta leveni katsojan eteen koko taulu; silloin vasta eroitti silmä ylängöt ja laaksot sekä niiden somat kaltevuudet. Sieltä laajeni näkyala: keltaisia ohravainioita, lumivalkoisia tattarivainioita, viheriöitä kaurapeltoja — joita tuuli kosketteli, niin että tähkät ja korret keinuelivat ja lainehtivat kuin meren aallot — näkyi vielä kaukana noiden lehtojen takana, jotka vastaikään rajoittivat näkyalaa. Siellä oli suloisen hiljaista: mutta tuntevalle sydämelle ei siellä kumminkaan hiljaisuutta löytynyt. Honkien ja nuorten tammien suhina, hamppuvarpusen viserrys, naakkojen raakkuna, sirkkojen kitinä ja mehiläisten surina saivat aikaan ääniä, jotka sopusointuisesti vaeltajan korvissa yhteen sulivat. Mutta se, joka niitä kuuli ja ymmärsi, joka niitä oli jonkun aikaa ihaillut ja ihailussaan oman itsensä unhottanut, kaipasi jonkun hetken kuluttua ihmis-ääniä, kaipasi vertaistansa hänessä nähdäksensä likeisintä todistusta luojan suuruudesta.
Tämä toivo ei kumminkaan näkynyt toteutuvan. Ei missään savupatsasta, ei missään kattoa, joka olisi sanonut: täällä asuu ihmisiä.
Mutta jos matkustaja astuu alas kukkulaltaan ja nousee eräälle toiselle, niin näkee hän pian likinnä olevan hongikon takana asunnon, joka on rakennettu ihmisiä varten. Jollei hän kohta tuota huomaa, niin ei siinä mitään kummaa, sillä savua ei nouse takkapiipusta, joka kohoaa matalasta turvekatosta — niin matalasta, että kolmivuotiset hongat sen melkein kätkevät.