Kruunu ja okaita: Romantillinen kertomus suomalais-venäläisestä sodasta 1808-1809

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romantillinen kertomus suomalais-venäläisestä sodasta vuosina 1808-1809
Kirj.
H. af TROLLE
Suomentanut Lauri P.
Helsingissä 1886, G. W. Edlund'in kustannuksella.
Helsingissä, J. Simeliuksen perillisten kirjapainossa 1886.
Johdanto
I. Maanpakolainen II. Kasvot ikkunassa III. Paras kaikista suosituslauseista IV. Kaarlo XII nousee haudasta. Hän, joka kantoi kruunua V. Neiti Brahelinnassa VI. Kunnianpäivä Siikajoella VII. Kullan voima. Vehkeilyjä VIII. Kuninkaan korkeasti uskottu mies IX. Sanansaattaja X. Esteitä matkalla XI. Yksi koristus Ruotsin kruunusta menetetään, mutta linjalaiva ja rekatti valloittavat sen takaisin XII. Näytelmä metsässä. Meteli leirissä XIII. Lapua. Taas hän, joka kantoi kruunua XIV. Mitä iloa vähäpätöiset leikkikalut voivat tässä maailmassa saada aikoihin XV. Styrbjörn ja Hjalmar. Taistelu yöllä XVI. Kuinka Ranck täyttää lupauksensa kuninkaalle XVII. Kaapparilaiva Cort Adeler. Gaubineau tekee testamenttinsa ja jättää tämän murheenlaakson XVIII. Yksi maailman ja toinen arvon mies. Pidä se mikä sinulla on, ett'ei kenkään ota kruunuasi XIX. Ruotsalaisten tammivallien viimeinen taistelu merellä. Juuttaa ja Oravainen. Ylös Pohjolaan XX. Palkinto. Hyvitys ja sovinto. Döbelnin hyvästijättö. Kruunu ja Okaita.
Kolmas liitto, jonka Napoleon oli hajoittanut Austerlitzissa, oli Englannin herkenemättömän ahkeruuden kautta taas virvonnut ja vaikuttamassa. Murretun Itävallan sijaan oli Preussi taas astunut sotanäkymölle yhteydessä Wenäjän ja Ruotsin kanssa. Sodan punainen liekki rasitti taasen Europan maita ja kansoja. Jenan, Auerstädtin ja Hallen tappelutanterilla olivat Napoleon ja hänen marsalkkansa kaunistaneet itseänsä sodan verisillä seppeleillä. Blücher 10,000 miehen kansa oli pakotettu antautumaan. Samalla kertaa oli myöskin ruotsalainen joukko kreivi Mörnerin johdolla saavuttanut saman kohtalon. Tämä joukko oli vihollisuuksien alkaessa lähtenyt ulos Stralsundista, mennyt eteenpäin, mutta preussilaisten tappion jälkeen taas vetäytynyt takaisin — jo ennen Blücheriä — ja kulkenut Lyypekin kautta, mutta Bernadottelta kaarrettuna ja siten eroitettuna ruotsalaisesta Pommerista oli sen täytynyt antautua. Tässä tilaisuudessa Bernadotte, sävyisällä käytöksellänsä vangitun Mörnerin joukon upseereja ja sotilaita kohtaan, hankki itsellensä ystäviä, jotka sittemmin toimivat hänen hyväksensä Ruotsin perintöprinssiä valitessa.