Kun silmät aukenevat

Kirj.
Henry Bordeaux
Alkuteoksen 123:Sta painoksesta tekijän luvalla suomennettu
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1918.
I. Oikeudenkäynnin ensimäinen asiakirja. II. Ensimäiset tuomarit. III. Kantaja. IV. Vastaaja.
I. Maailman nurjapuoli. II. Valvottu yö. III. Albertin päiväkirja. IV. Anna de Sézery. V. Elisabetin herääminen.
I. Ensi taival. II. Elisabetin päivä. III. Rouva Molay-Norrois. IV. Uusi elämä. V. Kummittelija. VI. Rouva Derize.
I. Palmusunnuntaina. II. Philippe Lagier'n salaperäinen matka. III. Elisabet Pariisissa. IV. Paluu. V. Haamu. VI. Prémolin luostari. VII. Auenneet silmät.
Avioeron tai pesäeron haku alkaa oikeuden puheenjohtajalle osoitetulla anomuksella: aviomies, joka pyytää aviositeen katkaisemista tai löyhentämistä, esittää siinä lyhyesti valituksensa ja vaatii virkamiestä, kuten laki määrää, ennen lopullisia vihamielisyyksiä tekemään — melkein aina turhan — sovitteluyrityksen. Tämä oikeudenkäynnin ensimäinen asiakirja herättää maaseudulla yleisesti tavatonta huomiota asianajajain toimistoissa. Apulaiset kiiruhtavat jättämään pulpettinsa rientääkseen asiakirjan kimppuun, jonka he kohta saavat jäljennettäväkseen, ja maistellakseen ikänsä mukaisella mielihalulla häväistysjuttua, jonka esittäjät ovat heille tunnettuja. Pieni kuuma jahtisaalis tuodaan siinä aivan heidän eteensä, mutta heidän julmuutensa on ajattelematonta.
Täten Derizen juttu, joka aamulla tuli Tabourinin asianajotoimistoon Grenoblessa, hra Salvagen, asianajajain vanhimman, lähettämässä kuoressa, aiheutti, että isännän poissaollessa hänen neljä apulaistaan kirjanoppinut Vitrolle, Dauras, Lestaque ja juoksupoika Malaunay, kokoontuivat yhteen. He ryhtyivät lukemaan hartaan näköisinä, mikä aiheutui siitä, että riitapuolet olivat niin huomattavia henkilöitä, ja kunniasta, jonka tämä varsin pariisilainen juttu tuotti asianajotoimistolle.
— Taas uusi miehisen itsekkyyden uhri! huudahti Vitrolle johtopäätöksen tapaan.
Ensimäinen apulainen oli ritarillinen, naisten puolustaja ja täynnä nurkka-isänmaallisuutta, jota hänen arkistojentuntemuksensa yllytti. Olihan hän eräästä tilastollisesta julkaisusta huomannut — mistäpä ei tilasto käy ottamaan selvää? — että »Dauphinén maakunnassa petettyjen aviomiesten lukumäärä on pienempi kuin kaikkialla muualla», arvelu, jonka eräs vanha kirjailija nimeltä Châteaumières de Grenaille oli lausunut jo kuudennellatoista vuosisadalla, vakuuttaen, että »Grenoblessa puhutaan melkein ihmeenä naisesta, joka lemmenseikoissa hairahtuu ja pilaa mainettaan»? Ei tarvittu mitään vähempää kuin nämä oppineet tuet, jotta ensimäinen apulainen rohkenisi lausua jotain epäedullista hra Derizesta, jonka nauttima suuri historiantutkijan maine uhkasi vaikuttaa hänen arvosteluunsa.