Anielka II

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Henryk Sienkiewicz
Tekijän luvalla puolankielestä suomentanut
Maila Talvio
Alkuperäinen nimi: Bez Dogmatu
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1913.
Kesäkuun 6 p:nä.
Tänään toin kun toinkin Anielkan kotiin ja kysyn tässä nyt itsekseni: enkö ole tullut hulluksi? En! En saanut sulkea häntä syliini, en saanut kuulla tunnustusta hänen huuliltaan! Hän työnsi minut luotaan niin empimättä, niin verisen häpeäntunteen valtaamana, että olen aivan muserrettu! Mitä tämä merkitsee? Olenko minä vailla järkeä vai onko hän vailla sydäntä? Mitä taisteluni tarkoittaa? Mihin kallioon haahteni on pirstoutunut? Minkätähden hän työntää minut luotaan? Päässäni vallitsee sellainen sekasorto, etten voi ajatella, en kirjoittaa enkä käsittää mitään — toistelen ainoastaan toistelemistani: mitä kalliota vastaan haahteni on pirstoutunut?
Kesäkuun 7 p:nä.
Minä olen mahtanut tehdä jonkun tavattoman erehdyksen, jotakin tässä naisessa on varmaan jäänyt minulta huomaamatta ja lukuun ottamatta. Kaksi päivää olen koettanut päästä selville siitä, mitä minulle on tapahtunut, mutta päässäni on vallinnut sellainen sekasorto, etten ole voinut ajatella. Koetan nyt koota kaiken kylmäverisyyteni ja tietoisuuteni päästäkseni selvyyteen asiain tilasta. Kaikki olisi varsin helppoa käsittää, jos Anielkaa suojelisi rakkaus mieheensä; siinä tapauksessa ymmärtäisin täydellisesti, että tuo muuten niin lauha ja lempeä olento siihen määrään loukkaantuneena ja kiihtyneenä työnsi minut luotaan. Mutta sitä on mahdoton uskoa. Sen verran järkeä on toki jäänyt minunkin päähäni, että käsitän yhtä tyhmäksi ja erehdyttäväksi katsella asioita liian synkältä kannalta kuin nähdä ne liian ruusuisessa valossa. Mistä tämä rakkaus Kromickiin yhtäkkiä olisi tullut? Käykäämme läpi laskut vielä kerran. Hän meni miehelle ilman rakkautta, kaiken heidän yhdessäolonsa aikana on mies järkyttänyt hänen luottamustaan; hän myi hänen lapsuutensa kodin ja vaikutti senkautta äidin sairauteen. Heillä ei ole lasta. Muuten ei lapsi yleensä lainkaan saata naista likemmä miestään, se vaikuttaa ainoastaan, että hänen entistä enemmän täytyy tuntea yhteenkuuluvaisuutensa miehensä kanssa, se määrää ratkaisevasti hänen asemansa, toisin sanoen: se sitoo kädet, mutta ei sydämiä. Anielka ei suinkaan kuulu niihin naisiin, joissa rakkaus leimahtaa liekkiin heti häiden jälkeen. Senluontoiset naiset ovat voimakkaammin ikävöineet miestä tai suostuvat helpommin rakastajaan. Lausun tämän niin karkeasti, että itseenikin sattuu, mutta mitäpä minä säästäisin itseäni? Olen vakuutettu, ettei Anielkan tunteessa Kromickiin ole hitustakaan rakkautta, hän ei edes kunnioita häntä; hän ainoastaan suojelee itseään halveksimasta häntä — siinä Anielkan sieluntila. Pidän sen nyt kerta kaikkiaan todistettuna, muuten olisin sokea.