Hiilipiirroksia

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Henryk Sienkiewicz
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1901.
I. Kertomuksen sankarit. II. Uusia henkilöjä ja rumia kuvia. III. Sankari keksii keinon. IV. Peto pauloissa. V. Pässinpään lakiasäätävä eduskunta ja sen johtavat miehet. VI. Alhaison lapsi. VII. Alhaison lapsi (jatk.) VIII. Alhaison lapsi (jatk.) IX. Alhaison lapsi (jatk.) X. Neron voitto. XI. Tarun loppu. Jälkikirjoitus.
Kertomuksen sankarit.
Kärpäset ryömivät herrastuomarin päällä ihan yhtä huolettomasti kuin jos hän olisi ollut tavallinen lautamies, mutta herra Zolzikiewiczin voideltu ja hyvänhajuinen pää niitä varsinkin houkutteli puoleensa. Sen pään ympärillä parveili kokonaisia kärpäslaumoja ja kaljulla päälaella istui eläviä, liikkuvia, mustia täpliä. Tuontuostakin nosti herra Zolzikiewicz varovaisesti kättään, mutta päästi samassa kämmenensä läjähtämään päätä vastaan. Silloin surahti kärpäsparvi lentoon ja herra Zolzikiewicz rupesi ravistamaan pörröänsä, sormillaan keräämään raatoja ja heittämään niitä lattialle.
Oli iltapäivä, kello saattoi ehkä olla neljä. Kylässä vallitsi täydellinen hiljaisuus, sillä ihmiset olivat vainioillaan. Kansliahuoneen ikkunan takana syyhytti lehmä selkäänsä seinää vastaan, vähäväliä näkyi ruudun läpi sen pärisevät sieraimet ja kuono, josta valui kinaa.
Välistä heilautti se taappäin raskasta päätään, suojellakseen itseään kärpäsiltä ja silloin raapasivat sarvet seinää. Samassa katsahti herra Zolzikiewicz ikkunaan ja huudahti:
— Kyllä minä sinut siitä opetan!
Sitte katsoi hän peiliin joka riippui ikkunan pielessä ja silitti hiuksiaan.
Vihdoin katkaisi herrastuomari hiljaisuuden.