Valkea talo

Romaani
Kirj.
Suomentanut
Helmi Wecksell
Runot suomentanut
Aarni Kouta
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Ahjo, 1919.
Tell me the tales, that to me were so dear, long, long ago long, long ago.
— Lapsuus antaa pohjavärin koko elämälle, äiti. Muut värit vain heijastuvat siitä. Kun minä tahdoin saada elämältä jotakin, sain minä sinun taistelusi, sinun tuskasi. Yleisessä sekavuudessa merkitsi minulle onnea vain se, minkä tiesin sinut onnelliseksi saattavan: Rauha, rauha. Jo lapsena. Ja nuorukaisen syvin elämys, nainen, ei tullut minun silmäini eteen. Minähän niin rakastan elämää, äiti, minä tiedän kuinka väkevä on elämä ja hengin hiljaa rakkauden kukkaistuoksua, mutta parhainta on kuitenkin kaihoni — minä seison kerjäläisenä tiellä, kun tytöt astuvat ohitseni ulos kevääseen.
— Entä teoksesi, poikani, etkö ole elänyt mitään, minkä voisit ihmisille antaa?
— Olen antanut heille tuskistani; se on liikuttanut heitä — minulle se ei ole ollut mitään; minä tuhlasin siinä sydämeni saamatta mitään, iloa tuntematta — — —
Georg Hirschfeld .