Kultarannan impi: Historiallinen kertomus kymmenenneltä vuosisadalta

Historiallinen kertomus kymmenenneltä vuosisadalta
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö otava, 1920.
Vartiotulella. Koroisten markkinat. Yönkulkijat. Kultarannassa. Syys-ilta Kultarannassa. Kulkijan sydän. Kuusien alla. Rusko. Kiovassa. Talvi Gårdarikessä. Perunin juhlassa. Retki Miklagårdiin. Pakomatkalla. Viestejä. Suomen sankarit. Kulkija saapuu. Hirvo. Kulkijan kertomus. Vainolaisiako? Kulkijan lähtö. Hirvon luona. Matkalla. Kevät-ilta.
Uisko oli pieni ja soma. Se näytti aivan tanssivan aalloilla, kun kaksi miestä voimakkaasti souti kohti Aurajoen suulahtea. Tuossa jo laskivat Vartiovuoren juurelle rantakoivujen alle.
Hirvo, nuorempi miehistä, nousi nopeasti vuorelle toisen jäädessä veneen luo askaroimaan. Vuorella kokoili Hirvo oksia ja risuja, iski tuluksilla valkeata ja aikoi virittää hyvän kokon. Mutta kun kokko ei ottanutkaan syttyäkseen, huusi hän toverilleen vuoren juurelle: Katsoppa, Tuuri, eikö uiskossa ole mitään kuivaa sälöä, en saa kokkoa syttymään!
Hidas Tuuri oli juuri saanut eväskontin selkäänsä ja astunut muutamia askeleita. Nyt hän palaa veneen luo ja tarkastelee sitä sisältä ja päältä. Ei löydy mitään. Mutta kas, vierellä on mahtava tervaskanto. Tuuri riisuu kontin, kopeloi vyöltään kirveen ja alkaa taiten veistää tervaslastuja. Sitten hän kokoo jok'ikisen lastun, sitoo miettien konttinsa ja lähtee läpi rantanäreikön ylös vuorelle. Kun hän vihdoin sinne pääsi, roihusi kalliolla jo komea kokko. Hirvo viskasi nauraen Tuurin lastut tuleen ja sanoi: Kylläpä saisivat nyt merenkulkijat merkkitulta vuottaa, jos sinun lastuistasi sytyttäisin.
Tuuri ei vastanut mitään, riisui vain konttinsa ja istuutui kivelle kokon luo. Mutta Hirvo jatkoi leikkiään: Kertovat sinun naimahommissakin aina myöhästyneen ja siksi jääneen ilman eukkoa.
Tuuri kohenteli tulta.
Et taida enään koko eukon ottamista ajatellakaan. Mutta nuorihan olet vielä, vain muutamaa vuotta minua vanhempi. Pidä sitten vain kiirettä, kun alotat!