Hehkuvan kevään maa

Produced by Anna Siren and Hilja Haahti
Kirj.
Hilja Haahti
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1919.
Hehkuvan kevään maa Caprin kevät Siunaus Pyhän Sebastianin nuolet Fontana di Trevin vesipisara Raunioiden tarina
Italiaa sillä tarkoitan.
Täällä pohjolassa kevät on vieno ja kaino, puiden lehdet hennon vaaleat, kukkaset ujoja ja uneksivaisia. Pohjolan kevät on hiukan köyhä ja niukka, hillityn hiljainen, mutta suloinen ja valoisa, täynnä kesän toiveita, uskollista odotusta, rukousta, rauhaa.
Etelässä on hehkuvan kevään maa.
Aurinko paahtaa kuumana, puut, pensaat ja nurmikot verhoutuvat kukkarunsauteen, hohtavaan, väririkkaaseen, riemuntäyteiseen, ja varhaiset kultahedelmät kimmeltävät oksillansa, yltäkylläisen sadon ensi tuotteina. Tulee kesä, tulee rikkaus — tulee myöskin näännyttävä helle ja kuihtumus ennen aikojansa.
Siellä harmajat rauniot kuiskaavat tuhansia tarinoita menneiden keväiden loistosta ja häviöstä. Siellä taiteen kauneus uhkuu ja hehkuu, — muistoina ihanimmin, — siellä sydämet syttyvät äkkiä leimahtaviin liekkeihin, kenties sammuaksensa nyyhkeinä syyssateissa.
Yksinpä kirkkokin kertoo siellä keväästä, kirkkaasta, verihehkuisesta. Se kukki kerran, mutta nyt se on kuollut.
Hehkuvan kevään maa! Sinne me pohjolan lapset matkailemme, ken kuunnellaksensa muistojen kieltä, ken nauttiaksensa kauneusaarteista taiteen tyyssijoilla, ken etsiäksensä terveyttä kuuman päivän säteistä ja etelän hurmiosta hoivaa sydämelle.