Israelin tyttäret

Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Hilja Haahti
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1903.
Piha oli varsin hauska mättäisine nurmikkoineen ja tuuheine vaahteroineen, jotka komeilivat kirjavassa syyspuvussaan, toiset lehdet vihreinä, toiset jo punakellervinä. Melkein olisi luullut maalla olevansa; ja missäpä sitä juuri muualla olikaan, talo kun sijaitsi aivan pikkukaupungin laidassa. Kuitenkin näytti kadunpuolinen puurakennus yhtä pulskalta kuin mikä tahansa keskikaupungin asumuksista, eikä pihanperäinenkään huonoimpia ollut; mutta sivukujaan kääntyvän hökkelin ei paljon sietänyt kerskailla edes kylämökkien rinnalla.
Iltapäivän aurinko heitti vinoja säteitänsä kolmeen poikaan, jotka seisoivat keskellä pihaa.
— Tämä on mainiota! — huudahti Toimi vilkkaasti. — Joka päivä voimme lyödä palloa tuossa nurmella.
— Niin, kyllä meidän piha on tämän kaupungin parhaita, — selitti Pentti, talonomistajan poika, pistäen itsetietoisesti kädet housujensa taskuihin.
— Mutta teillä ei ole yhtään hevosta eikä koiraa,— virkkoi huoahtaen Esko, hentoisin joukosta. Hän muisti pappilan oivia juoksijoita, joiden selässä hän monasti oli riemulla hakaan ratsastanut, ja suurta Hallia, koko perheen suosikkia.
— Onhan tädillä kissa, — nauroi Toimi.
— Sitä minä pitkin kesää huvikseni kivittelin, — kehui Pentti.
Esko katsoi häntä pitkään, ja Toimi arveli, ettei se ollut hyvin tehty, mutta Pentti vähän nolostuneena puolusti itseänsä sillä, ettei hänellä ollut muutakaan ajanvietettä.