Kotkat

Kirj.
Hilja Haahti
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1907.
I. Odotuksen säveliä II. Muistojen tarina III. Kotka ja Helmi IV. Helmin ystävät V. Työmailla VI. Taistelu VII. Ratkaisu VIII. Suolle IX. Kuorman kantajia X. Aimo XI. Liljan päiväkirja XII. Syväin vetten pauhinassa XIII. Vapauteen XIV. Levitetyin siivin
Odotuksen säveliä.
Nuori tyttö istui flyygelin luona ja soitti. Hän ei voinut nähdä
koskettimia, sillä pimentyvä hämärä kietoi hänet huntuunsa. Sävelkin
oli hunnutettu, niinkuin kieli, joka syvällä soi ja helähtelee, vaan on
liian pyhä kaikuaksensa vierasten korvain kuultavaksi.
Mitä hän soitti? Sellaista, jota ei yksikään voi oppia toiselta.
Sellaista, jota ei kukaan kirjoita nuotteihin. Se ei ole taiteellista
— ja kuitenkin se on tosinta taidetta, sillä se tulkitsee elävän
sydämen värähdyksiä paremmin kuin ehjäpiirteisin ja väririkkain
loistosävellys.
Yksinäinen vaeltaja louhisella erämaan tiellä. Hieta polttaa, kivet
leikkaavat, kalliot kohoavat kolkkoina ja paljaina. Mustat linnut
vaakuvat ympärillä. Ilta pimenee…
Kerran, kauvan sitte hän on nähnyt kaksi tähteä, joiden valo oli lempeä
ja suloinen. Toinen osasi laulaa — se oli ihmeellistä. Mutta se sammui
yön salamoihin. Sitte pian sammui toinenkin. Kerrotaan että aurinko sen
otti.
Ah, jospa louhet alenisivat ja hieta puhkeisi kukkimaan! Jospa ne
tähdet eivät koskaan olisi sammuneet!
Laulava tähti ei palaja… Se tuikkii nyt uudessa, ihanammassa maassa.
Mutta mikä hohtaa lännen taivaalla? Mikä lähenee ja kirkastuu?