Valkeneva tie

Kirj.
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1910.
I. Lapsuuden rauhaa. II. Nuoruuden risteyksiä. III. Via dolorosa.
Joen metsänpuoleisella rannalla kirkonkylän länsipäässä kohosi uusi
kansakoulu, jonka kirkas ikkunarivi katseli virtailevaa vettä. Uutterat
kädet olivat panneet alulle pienen kasvitarhan, ja seinustalle oli
istutettu ruusupensaita. Laaja pihamaa oli siisti, tasaiseksi kentäksi
raivattu; koivut, lintujen laulupuut, sitä varjostivat siellä täällä.
Siinä lasten iloinen parvi juoksi ja löi palloa, jotta riemu raikahti
kauvas ympärille metsän hiljaiseen hämärikköön.
Aivan vastapäätä levitteleikse Koivun talon rakennusryhmä kaikessa
rikkaudessansa. Navetta oli uusi, kivinen, ja talliin mahtui kymmenen
hevosta, vaikka vielä oli muutama pilttuu tyhjänä. — Siksi ne
täyttyvät, kunnes Mauri kasvaa, — arveli isä. Ja samalla hän tuumi,
että sitte on aika repiä vanha kahdenkertainen päärakennuskin ja
kohottaa tilalle toinen uhkeampi.
Mauri oppi viemään hevoset hakaan ja kulkemaan miesten mukana niityllä
ja pellolla, vaikka isä usein valitti, että poika on saamaton ja
huomaamaton töissä. Helpommin hän omisti aakkoset ja meloi pikku
ruuhella joen poikki — ja senjälkeen hän ei missään oleskellut niin
mielellänsä kuin vastakkaisen rannan naapurissa. Kotona tuntui melkein
yksinäiseltä, vaikka oli isä ja paljo palvelusväkeä. Maurilla ei ollut
sisaruksia ensinkään, ja äiti oli kannettu turpeen alle niin varhain,
ettei poika häntä muistanutkaan.
Kuinka paljo ihmeellistä aukeni silmälle ja korvalle, ajatukselle ja
sydämelle siellä ilmavassa, valoisassa koulusalissa! Opettaja Kotiranta
oli suurin henkilö, jonka Mauri tunsi. Hän tiesi ja ymmärsi kaikki. Hän
osasi senkin kertoa, miksi ukkonen jyrähtelee ja miksi toiset tähdet
paistavat tasaisella valolla ja toiset tuikkien välähtelevät. Ennen oli
Maurille sanottu, että Herra Jumala ajaa pilvissä rattailla ja tähdet
ovat enkelien silmiä. Mutta vaikka opettaja ei sitä uskonut, uskoi
hän paljon suurempaa ja kauniimpaa Jumalasta ja taivaan enkeleistä.
Hän avasi raamatun ja luki, ken oli kaikki kappaleet luonut ja yhä ne
kutsui nimeltänsä. Ja hän sanoi, että jokaisella lapsella on enkeli,
joka varjelee häntä maailman matkalla.