Kyllikki ja Lemminkäinen

Laulurunoja
Kirj.
Helsingissä, E. E. Sundvall, 1902.
Alkutunnelma. Kyllikin lauluja. Kyllikin kuolo.
Loppusanat.
Majan pienen porraspuulla istun monta iltaa. Luokseni käy unten immet sinerväistä siltaa.
Leiniköt ja sinikellot mulle nyökkii päitään. Keltaperhot riemuitsee ja hyppelevät häitään.
Käki kukkuu kaihojansa, hohtaa ilman pieli. Poskilleni rusko nousee, herkkyy hellä mieli.
On kuin suru suistuisi, ja murenisi murhe. Unhoittuisi ikävä ja elon tyhjä turhe.
Oi pihlaja, mun pihlajain sä valkokukkainen. Sä laulun puu ja unelmain ja suvimuistojen.
Mä nään sun kukkas hohtavat ja latvas lahean. Ja kuulen sadat soitelmat ja lehväis huojunnan.
Oi pihlaja, mun pihlajain Sun lemmin varjoas. Mä tahdon luonas olla ain’ ja kuulla kuiskeitas.