"Rojohoppe" viimene reis: Uussi raumlaissi jaarituksi

Produced by Tapio Riikonen
Uussi raumlaissi jaarituksi
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1921.
Rojohoppe viimene reis Tasala Vilkk opettle fransklaist paini Kuik Katavkari Efraim lukema opes Tasala muarin dalongaupp Linnalan gorsteeni Katavkari Efraimin golm juttu Priki Efrosiina
Rojohoppe viimene reis
Niingon gaikk vanhema raumlaiset tundeva ja tiätävä, ni se Aguksen gapteen ol semne viheljäine, ettei hän osann järjell hantteerat stää ainett, ko met tähä aikka mailma Raumall litra-aineks sano, muttkom bist ittes, vaevana, hyvi usse semsse reedaha, ettei hänest aigottaisin dahtonn oli mihinkkä — Mutt jokattell meill o meijä vikan ja niingo sanott Aguksen gapteen ol paha litrarna. Sendähde frou oliki ai fölis, kon gapteen reisuijas tek ussemitte Saksaha, — Flensburihi, Lyybekkihi ja Appenraadehe — mutt välist Englanttihingi saakk. Aguksen gapteen omist näättäk piänem barklaevan, go ol Hoppet nimeldäs. Vanh ja huan se jo sillo ol, ko hän se ost, ja Rojohoppeks stää kaupunglaisten geske sillo jo valla nimitetti, mutt ko se ol alkkuas vahvast rakenett, niingon gaikk astjas siihe aikka mailma rakenetti, niin goos se ai vaam bysys ja reisuj sill yhtmittan dehti, niin go sanott. — Sillaill oikke.
No sitt käve syksyll viis vuatt niitten göyhätte vuassitte jälkke nii, ett frou saerastus, juur ko alos ol täydes lastis ja valmis lähtemä. Eng mnää lainkka ihmettell, ett frou saerastus, sillett kyll sendä o liiaks vaaditt vaimihmiseld, ett hänem bitä vuaskaussi laevas olema. Mitäst semne suvell mittä olis, mutt keväsi ja syksysi siäll o mond kertta niin dylkkjä olo, ett miähengi o siint täys kärsimine saatikk sitt vaimihmse. Ei heijä ruumis stää kest ja siin ruppevakki sitt gleinimboltte ja kynsilise ja heimeroodtaudi ja jumal tiäs mikk käymä heijän gimppuhus vähä nässist. Ja nii ain gäve Agukse frouangi. Maihi hänen däydys jääd ja konei hän sillaills sitt saann ollk kapteeni kaittimas täll reisull, ni hän lähett sana, ett mnää tliisi hänem buheilles. Mnää meni ymmärettävästengi, ja ko siin ens ol puhelt yht ja toist mailma menost, ni hän sano: Kuule Kalkke, ny o asja lait nii, etten mnää pääs fölihin däll reisull. Eks snää, kos ole semne jämtt miäs, menis konstiks 'Hoppehen' dällk kertta. Mnää olsi sendäm bali levoliseve sillaillk, ko se styyriki o, niingos tiädä, vähä nii ja näi niis ryyppasjois.